Sanoja ja hiljaisuutta

Ihmiselämän voi tuhota julmilla sanoilla, harkitsemattomilla lausahduksilla, taitavalla kielellisellä ja henkisellä selkäänpuukotuksella.

Ei siihen asetta tai fyysistä voimaa tarvita.

Saman voi tehdä myös hiljaisuudella, sanattomalla petoksella, kääntämällä selän ja katoamalla. Jättämällä toinen kylmän viileästi yksin, oman onnensa varaan. Hylkäämällä yksinäisyyden autiomaahan.

Yllättävän tehokkaita työkaluja molemmat, sen ymmärtää viimeistään silloin, kun ne löytää kahvaa myöten sisään iskettyinä omasta selästään.

Suokoon korkein, että ihmiset käyttäisivät niin sanoja kuin hiljaisuuttakin hyvään, eivätkä toistensa tuhoamiseen. Miettisivät kerran jos toisenkin miten kanssaihmisiään sanoilla tai läsnäolollaan kohtelevat, antaisivat armon ja rakkauden käydä harkitsemattomien sanojen tai viiltävän hiljaisuuden sijasta.

Antaisivat autiomaassa janoon menehtymässä olevalle edes hieman vedestään, sen sijaan että potkivat hiekkaa hänen kurkkuunsa ja menevät ilkkuen matkoihinsa karavaaneineen. Matkalla viemään tuota kristallinkirkasta kultaa toisille, niille, joiden omatkin kaivot ovat jo sitä täynnä.

”Sen, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni…”

Liikaa pyydetty?

IE

Kuva: Quotes ’nd Notes / Instagram