Karma

Täyttämättömät lupauksesi viilsivät minut auki
kerta toisensa jälkeen.

Petturuutesi jätti parantumattomat haavat miehisyyteeni,
ihmisyyteeni,
kaikkeen siihen mitä olen.

Henkäys henkäykseltä,
päivä päivältä,
universumi universumilta,
kauempana sinusta.

Eräänä ahdistavana keväisenä päivänä avasin silmäni.
Meitä ei enää ollut,
olit poissa.

”Meitä.”

Oliko koskaan?
Olimmeko koskaan?
Edes itsellemme, saati toisillemme.

Minä en ole se, joka maksattaa sinulla pahat tekosi.
Minä en ollut se, joka petti pyhän lupauksensa.
Minä en ollut se joka käänsi selkänsä,
joka hylkäsi,
joka jätti.

Karma kuittaa.

Ja loppujen lopuksi,
kaikki olisi voinut olla niin toisin,
niin helposti.
Sinulle ja minulle,
rakkaudella,
yhdessä.

Hyväksyminen,
myöntyväisyys.
Ihmisen kohtaaminen,
vastaanottaminen,
kauniina sieluna.

”Ota minut syliin.”

Maailma sinut vietteli.
Et ottanut.
Jätit.

IE

Kuva: Enrique Meseguer / Pixabay

Add a Comment