Kun aika on

Aiemmin tällä viikolla blogissani Mistä tunnet sä ystävän? kirjoitin erään läheisen ystäväni tapaamisesta ja niistä rehellisistä ja avoimista miesten välisistä keskusteluista joita tulisimme tapaamisessamme käymään.

Arvostan rajattomasti ystäväni näkökykyä ja hänen kokonaisymmärrystään ihmisestä ja ihmiselämästä, samoin hänen valoaan ja henkisyyttään. Lisäksi se, että hän tuntee minut ja taustani jo vuosien takaa antaa hänelle minun silmissäni todella suuren arvon, toisaalta juuri siksi se, mitä hän minulle kertoi iski syvälle sydämeen. Hän kuitenkin korosti sitä, että hänelle ei välttämättä näytetä kaikkea asiaani koskevaa ja että sen takia minun kannattaa suhtautua hänen kertomaansa tietyllä varauksella, jonka luonnollisesti olen tehnytkin.

Mutta sen syvemmälle ja tarkemmin tulkintoihin, tuntemuksiin ja sanamuotoihin menemättä, ystäväni kehotti minua unohtamaan Tanssijattaren lopullisesti, jatkamaan eteenpäin ja luottamaan siihen, että jokin parempi korvaisi hänet elämässäni sitten kun aika on.

Aika on kuitenkin ihmiselämässä suhteellinen käsite.

Se on ylellisyys, jota itselläni ei ole enää hukattavaksi asti. Totta, aika voi joissain tilanteissa esimerkiksi mahdollistaa asioita, toisaalta ajan kuluminen voi myös tehdä jotkin asiat tässä elämässä lopullisesti ja peruuttamattomasti mahdottomiksi, siksikin tuo häneltä kuulemani tuntui minusta äärimmäisen surulliselta.

Time waits for no man.

Ajatuksen tasolla ymmärrän kyllä irtipäästämisen järkeväksi itsekin, siitä ei ole kysymys. Toisaalta taas tunnen niin asioiden kuin itsenikin olevan tässä tilanteessa vielä niin kesken, että henkisellä ja sielun tasolla tuo tuntuisi todella drastiselta päätökseltä.

Mutta oletetaan, että saisin vihdoinkin upotettua päähäni päätöksen siitä, että Tanssijatar on elämässäni historiaa. Mitä tapahtuu silloin, kun ymmärrän sydämessäni mihin on tultu? Miten siitä eteenpäin? Yleensä menetykset, suuretkin, korvautuvat uusilla ihmisillä ja asioilla. Vanhojen ja uusien ystävien joukosta voi yllättävästi ilmaantua uusia ihmissuhteita, kokemuksia ja tapahtumia, jotka omalla tavallaan auttavat eroon tästä yhdestä.

Viime ajat eivät kuitenkaan ole tuoneet elämääni mitään uutta, ainoastaan poistaneet ja etäännyttäneet joitakin muitakin ihmisiä elämästäni. Siksi tällä hetkellä minusta ei tunnu ollenkaan hyvältä. Voisin luonnollisesti sanoittaa tuntemuksiani vieläkin raadollisemmin ja avoimemmin. Koen kuitenkin että sen aika ei ole nyt, ainakaan vielä. Toisaalta, tarkoitukseni ei ole myöskään karkoittaa teitä rakkaita nykyisiä lukijoitani, vaan päinvastoin, löytää teitä vielä lisääkin.

Olen sydämestäni tyytyväinen siitä, että viikonloppu alkaa tämän työpäivän jälkeen. En jaksaisikaan muuta kuin raahautua päivän jälkeen kotiin ja sulkea oven perässäni. Sosiaalinen media toimikoon tarvittaessa linkkinäni ulkomaailmaan.

Luonnollisesti olen myös täällä teitä ja yhteydenottojanne varten, totta puhuen, arvostaisinkin juuri tällä hetkellä kaikkia kysymyksiänne, kommenttejanne, virtuaaliolkapäitänne ja kaikkia muitakin tuen osoituksianne.

Pitäkäähän huolta itsestänne ja lähimmistänne, ystävät! 🙏

Hyvää viikonloppua,

IE

Kuva: Monoar Rahman Rony / Pixabay