Mistä tunnet sä ystävän?

Tänään istun alas erään todella hyvän henkisen ystäväni kanssa.

Tulemme pohtimaan monenlaista, lähtökohtaisesti kyse on tietotekniikkaan liittyvistä asioista, mutta tulemme toki nostelemaan samassa tilanteessa pöydälle monenlaista muutakin, ihmissuhdeasiat, niiden menneisyys ja nykytila mukaan lukien.

Epäilemättä myös meidän molempien tuntema Tanssijatar tulee olemaan mukana tämän päivän keskusteluissa, ei kuitenkaan fyysisesti. Se, etten ole kuullut Tanssijattaresta yhtään mitään yli kahteen kuukauteen tulee ehdottomasti vaikuttamaan paitsi sisäiseen, myös ulkoiseen viritykseeni ja sitä kautta tapaamisessa käytäviin keskusteluihin.

Silloin kun kaksi miestä voi istua vapaasti alas puhumaan asioista suoraan niiden oikeilla nimillä ilman kilpailua, ilman rooleja, ilman valheita, ilman tarkoitusta harhauttaa, ilman pelkoa selkäänpuukotetuksi tulemisesta, jakamaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ilman että niiden ulostuontia tarvitsee miettiä tai sensuroida vastaanottajan tarkoituksellisen ymmärtämättömyyden, ajatusmaailman tai varautuneisuuden takia, ollaan sanomattoman arvokkaiden asioiden äärellä.

Olen kutsunut tätä ystävääni veljekseni siksi että minulle hän on veli.

Ei siis kuin veli, vaan veli, sanan kaikissa positiivisissa merkityksissä.

Vaikka en tällä hetkellä koe olevani universumille liian monen minulle heitetyn ratkaisemattoman haasteen takia minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa, tämä pitkäaikainen ystäväni on avoimmudessaan, rehellisyydessään, maanläheisyydessään ja – sanalla sanoen – kaikessa valoisuudessaan, ihmisyydessään ja inhimillisyydessään minulle sanoittamattoman arvokas.

Hänestä ja häntä kiitän.

Kiitos Valoveli! 🙏

IE

Kuva: Sasin Tipchai / Pixabay