Loma? Loma. (luettuna Lurppa-äänellä)

Noin puolitoista viikkoa sitten kirjoitin blogissani Tänä aamuna tästä kesästä ja siitä mielentilasta, jossa olen alkavaan lomakauteen suuntaamassa.

Nyt sitä ollaan sitten tässä: lomani on alkanut. Viimeinen työpäivä tuleviin viiteen viikkoon oli eilen.

Ei oikein tuuletuta, ei hykerrytä, ei hekotuta. Ei tunnu siltä, että tästä olisi alkamassa elämäni kesä. Sanalla sanoen, ei ole ollenkaan ”JESSSSSSSSS!!!”-fiilis, niinkuin niin monta kertaa aikaisemmin.

Aikaisemmista vuosista ehkä hieman viisastuneena, olen pyrkinyt vähentämään ennen niin yleistä ”kesänaikanapitääehtiätehdäaivankaikkimahdollinen”-syndroomaa. Aiempina kesinä piti olla ohjelmaa, nähdä ja morjestaa kaikkia niitä ihmisiä, joita ei muuten mukamas ehtinyt tavata. Riekkua siellä ja täällä ympäri Suomea kaiken maailman kissan- (ja koiran-)ristiäisissä, piti viihdyttää ja tulla viihdytetyksi, lomailla sen verran tunnollisesti että tuntui. Palata töihin kaikesta rentoutumisesta rampana.

Tästä kesästä olen kuitenkin tehnyt tietoisesti itselleni lepoisamman ja lokoisamman.

Ohjelmassa tulee olemaan ainoastaan Lappeenrannan ystävien tapaaminen parina tulevana päivänä, Savonlinnan oopperajuhlien Ryöstö Seraljista, ja syntymämaakuntani Lappi elokuussa. Kaiken muun kruunaan omakohtaisella olemisella omassa rauhassani, ilman sen kummempia suunnitelmia.

Toisaalta, onhan sitä tuossa yllä mainitussakin ohjelmaa tällaiselle vanhalle ISTJ-T:lle. Lurppa-fiilis.

Ehkä tämä tavoiteeton tila on hyväksikin, kun ei kasaa itselleen paineita ylisuorittaa – myöskään lomapaineiden vähentämistä. Ottaa vaan yläkerrasta vastaan sen mikä tulee, silloin kun se tulee.

Godspeed 🙏

IE

Kuva: Fran__ / Pixabay