Kanarialintuja kaivoksessa

Viime viikonloppuna vierailin Tanssijattaren kotikaupungissa, kylläkin aivan muissa merkeissä kuin häntä tavatakseni.

Tämänkertainen lähes kolmen kuukauden koirankoppiin joutumiseni huhtikuun puolesta välistä alkaen, kaiken maailman selkäänpuukotuksineen taitaa nyt olla se viimeinen viiva rätingin alla. Tästä on käytännössä mahdotonta jatkaa eteenpäin millään tavalla, millään tasolla.

Tiedän myös, että Tanssijatar on tavalla tai toisella selvillä blogistani, ainakin Ihmistä Etsimässä- Face-tilini blokkaamisesta päätellen. Totuutta ei pidä missään nimessä päästää lähelle, ihon alle, eihän?

Tiedän blogini lukijakuntaan kuuluvan myös Tanssijattaren lähipiiriä, ja hänen puolellaan tilanteessa kuin tilanteessa seisovina ja ainoastaan hänen totuutensa tuntevina ja tunnustavina he ovat reagoinneissaan tai niiden puutteessa aika hyvä indikaattori siitä missä milloinkin mennään. Kuka on kertonut mitäkin mistäkin kenellekin.

Vanha sananlasku kehottaa pitämään ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Minulle Tanssijattaren lähipiiriläiset eivät ole vihollisia – enemmänkin ehkä kanarialintuja kaivoksessa 1800-luvun lopun Englannin hiilikaivosten tapaan, jos heitä jotenkin pitäisi kuvailla. Teille, jotka ette ole perillä siitä mitä tuo termi tarkoittaa, niin ”herra Google on ystävänne”.

Se, minkä toivon kaikkien ymmärtävän on, että joka tarinassa on aina kaksi puolta. Huolimatta siitä kummalla puolella seisoo, ei pidä uskoa yksisilmäisesti vain yhtä totuutta, sillä sitä ei ole olemassa. Kuunnelkaa kumpaakin osapuolta, ei ainoastaan sitä jonka tunnette olevan teitä lähempänä.

Epäilen Tanssijattaren lähipiiriläisten kuitenkin jo valmiiksi linnoittautuneen ja vetäytyneen hänen totuusmuurinsa taakse – valheen puolelle – sinänsä tuo ei yllätä minua eikä ketään muutakaan, joka tietää ja tuntee meidät molemmat, taustamme ja yhteytemme.

Kaikille teille, jotka haluatte ymmärtää myös minua ja minun näkemystäni kannattaa lukea teksteistäni seuraavat kolme: Tanssijatar , Vain mies?  ja 1176 päivää.

Koko tarina ensimmäisestä isosta alkukirjaimesta viimeiseen pisteeseen löytyy summattuna noista kolmesta.

Tarina, joka olisi ansainnut – edes tässä elämässä – kauniimman lopun.

IE

Kuva: oma