Hengestä ja Tiedosta sekä niiden Messuista puhuttaessa…

Vuosittain, yleensä lokakuun puolessa välissä järjestetään Helsingissä perinteiset Hengen ja Tiedon Messut, niin myös tänä vuonna, 12. -13.10.2019.

Selvennykseksi teille, jotka ette ole Hengen ja Tiedon Messuista kuulleet, ne ovat Suomen suurin,  Etelä-Haagassa Isonnevantiellä Helsingin Suomalaisella Yhteiskoululla järjestettävä rajatiedosta ja henkisyydestä kiinnostuneiden kaksipäiväinen kokoontuminen, johon tulee paikalle runsaasti luennoitsijoita, näytteilleasettajia kuin yleisöäkin paitsi Suomesta, myös ulkomailta.

Ja kun noita HTM:n mainoksia tämän vuoden messuista on jostain syystä alkanut juuri nyt pukata Facebookin mainossyötteisiin koko ajan useammin, olen päätynyt pohtimaan kohdallani mitä teen messujen kanssa tänä vuonna, eli menenkö paikalle vai yritänkö aktiivisesti unohtaa.

”Ai miksi?”, kysytte.

Olen käynyt messuilla joka vuosi (viime vuoden matkaestettä lukuun ottamatta), joskus tiettyjen esiintyjien tai luentoaiheiden takia, mutta ennen kaikkea rakkaita ystäviä tapaamassa, joita on ollut usein mukana niin luennoitsijoina, mainostamassa yritystään, palveluitaan ja tuotteitaan, kuin toki myös ihan perus-messukävijöinäkin.

Paikalla tulevat olemaan todennäköisesti myös Tanssijatar ja hänen hovinsa.

Ei sillä, ettäkö he lopullisesti ratkaisisivat mukanaoloni tai poisjäämiseni, mutta luonnollisesti olisi mukava voida tavata ihmisiä rakkaudellisissa merkeissä useammin ja muuallakin, kuin kuukausien katkerien koirankopitusten ja ylimielisten niskojennakkelujen jälkeen, kymmenien mukamas tärkeämpien ihmisten jälkeen, messu”ystävä”jonon viimeisenä (jos silloinkaan). Jos jokin, niin tuo antaa kyllä aihetta syvälliseen pohdintaan.

Eli siksi.

Toisaalta mitään uutta tuossa ei varsinaisesti olisi.

Yhteinen historiamme toistaisi näet tuossa itseään perustavilta osin hyvin hirtehisen raadollisellakin tavalla. How could I ever forget.

Mutta katsotaan, mitä aika eteen tuo.

IE

Kuva: oma