Intro-Pertti vai Ekstro-Vertti?

Kaikenkarvaisissa luonneanalyyseissä meidät ihmiset jaetaan usein kahteen ryhmään, introvertteihin ja ekstrovertteihin, sisäänpäin ja ulospäin suuntautuneisiin. Niissä itsellenikin tarjoillaan useimmiten niskaan introvertin kaapua.

Pitäkää kaapunne.

Te, jotka tunnette minut henkilökohtaisesti tiedätte, että olen tunnekameleontti ja vaihdan tilanteesta toiseen napaisuuttani aika herkästi ja nopeasti, introsta ekstroon ja takaisin.

Nykymaailma arvostaa ja rakastaa ekstroverttiyttä.

Joka paikassa tuodaan esiin sitä, kuinka ulospäinsuuntautuneisuus on ihmiselle luontainen tapa olla ja elää, ja introverttiys jonkinlainen puute tai kyvyttömyys, joka pitäisi korjata mahdollisimman aikaisessa elämänvaiheessa. Aivan niinkuin tuo monessakaan tapauksessa korjaamista tarvitsisi.

Siinä, missä tietynlainen perussosiaalisuus on elinehto yhteiseloon muiden kanssa, se ei ole kuitenkaan koko totuus ja ekstroverttiys jotain, mitä pitäisi aivan ehdottomasti tavoitella. Vaikka perusluonteemme ohjaa käyttäytymistämme joko aktiiviseen tai passiivisempaan suuntaan, niin introvertti tapa toimia on useimmiten aivan yhtä toimiva kuin ekstroverttiyskin.

Toisaalta minä väitän, että tosiasiassa jako introvertteihin ja ekstrovertteihin on keinotekoinen ja suurelta osin virheellinenkin.

Meille sopivassa seurassa ja ympäristössä jokainen ihminen on ekstrovertti. Toisaalta tiettyjen, meidän kanssamme eri virityksessä ja energioissa olevien ihmisten kanssa kaikkein ekstroverteimmatkin meistä muuttuvat hiljaisiksi ja varautuneiksi, sanalla sanoen, introverteiksi. Surprise!

Ekstroverttiushan ei tarkoita pelkästään yleistä äänekkyyttä, vaikka joillekin hervoton häslääminen ja joka paikassa päällepäsmäröinti ovat tapoja yrittää naamioida ja peittää sisäistä epävarmuutta ja rauhattomuutta. Etenkin nuorisossa tuo tulee esiin ja korostuu aivan erityisesti, seura kun tekee kaltaisekseen.

Jokainen ”ekstrovertti” ei siis ole ekstrovertti, eikä jokainen ”introvertti” ole introvertti. Me kaikki olemme tavalla tai toisella ambiverttejä, jolloin toimintamme ja suhteemme maailmaan ja kanssaihmisiimme muuttuu liukuvasti tilanteen, ympäristön ja seuran mukaan.

Toisaalta jokainen meistä voi tehdä työtä itsessämme unohtaaksemme omalla kohdallamme tuollaisen keinotekoisen jaottelun ja olla joka paikassa vain ja ainoastaan omimpia itsejämme.

Ilman arvotuksia, ilman kyseenalaistamista, ilman leimoja.

IE

Kuva: Free Photos / Pixabay