Parasta ennen, viimeinen käyttöpäivä vai jotain aivan muuta?

Vietin pari päivää sitten syntymäpäivääni.

Niin sanottuna välivuotena (eli ei täysinä kymppeinä) se oli käytännössä vain yksi päivä muiden joukossa kaikista ihanista onnitteluista ja kauniista sanoista huolimatta. Älkää käsittäkö väärin ystävät rakkaat, arvostan sydämestäni kaikkia teiltä saamiani onnitteluja ja huomionosoituksia, mutta koen, että tässä iässäni kaikki elämän hienoimmat ja merkityksellisimmät syntymäpäivät ovat jo takanapäin.

Jokainen meistä hahmottaa ajan omasta näkökulmastaan, käytännössä aika pelkästään vain on. Se on lahjomaton, sen kanssa ei tehdä sopimuksia, eikä se itsessään ota kantaa minkään puolesta tai mitään vastaan.

Kyse onkin siitä, miten jokainen meistä ajan näkee ja se taas on pitkälti riippuvainen omasta iästämme ja toisaalta siitä, mitä haluamme vielä elämämme aikana kokea ja saavuttaa, tai mihin koemme vielä pystyvämme.

Toisille meistä aika on liittolainen, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia, tuo uusia näkemyksiä ja antaa uusia ulottuvuuksia elämään. Toiset se taas hivuttaa vähän kerrassaan, päivä päivältä eteenpäin kohti loppusuoraa ja maaliviivaa, näin urheiluterminologiaa käyttäen, minkä senkin voi nähdä tilanteesta riippuen hyvänä tai huonona asiana.

Vertauskuva ajasta viikatemiehenä ei ole ollenkaan kaukaa haettu, sillä silloin kun aikamme on täynnä, meidät niitetään pois elämän pellolta, olimme sitten parasta viljaa tai pelkkiä rikkakasveja. Se on tilanne, joka nyt vielä omaa täydellisyyttään ja kaikkivoipaisuuttaan riekkuvan nuorison kanarialintuineenkin on tunnustettava, vaikka heidän kohdallaan kaltaiseni tilanne on vielä aikojen, vuosikymmenen, joillakin useammankin vuosikymmenen päässä.

Time waits for no man, or woman, for that matter.

Huolimatta siitä, että voin olla tähän mennessä menettänyt elämässäni äärimmäisen tärkeän osan siitä mitä joskus olin, en ole vielä kuollut. Yhtä varmasti kuin minusta tulee kerran maailmalle pelkkä kuluerä ja pakkomaksu verotuksen kautta, siinä samassa asemassa tulette vuorenvarmasti joskus olemaan myös te. Just wait.

Mutta, otsikkooni ja lähtöajatukseeni palaten, oliko toissapäiväinen syntymäpäiväni itselleni päivänä ja elämän merkkipaaluna parasta ennen, viimeinen käyttöpäivä vaiko jotain aivan muuta?

Vastaan: jotain aivan muuta, siinä missä tavallaan myös noita kahta muutakin. Tuohon ei ole olemassa yksittäistä suoraa ja selkeää vastausta. Teille nuorille (ja kyllä, itselleni te nelikymppisetkin olette vielä hyvin nuoria) sanon kuitenkin tämän: eläkää, tarttukaa, etsikää, edetkää, löytäkää.

Mutta älkää unohtako aikaa ja sitä kautta meitä vanhoja.

IE

Kuva: annca / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *