5555
Saavutin eilen itselleni hyvin merkityksellisen virstanpylvään, sillä tämän vuoden maaliskuun lopussa aloittamani Ihmistä Etsimässä-blogin teksteille tuli eilen täyteen 5555 katselukertaa.
5555 jaettuna 72:lla tähän mennessä julkaisemallani tekstillä, tarkoittaa karvan verran yli 77 katselukertaa per teksti.
Huomioiden sen, että en ole mainostanut blogiani suuremmin ja some-ystäväpiirinikin on erittäin rajallinen, tuo luku on yllättävän suuri. Blogit.fi-näkyväisyys on auttanut varmaan osaltaan, toivottavasti vielä enemmän vastakin.
Numerologiasta kiinnostuneena ja jonkin verran ao. maailmaa seuraavana, olen kokenut tiettyjen numeroiden tai numerosarjojen hyppimisen esiin joskus aivan odottamattomistakin paikoista, antavan usein vinkkiä ja vihjettä jostain asiasta elämässäni, jostain menneestä, tulevasta tai olevasta. Näin on ollut jo pitkään, joskus paremmin, joskus vähemmän kohdalleen osuen.
Palataan tuohon numerologia-asiaan takaisin hieman myöhemmin. Katsotaan kuitenkin ensin sitä, miten ja millaisiin teksteihini lukijat ovat puolen vuoden blogiolevaisuuteni aikana tarttuneet, käyneet lueksimassa ja palanneet vastakin.
Aivan selvästi on niin, että teksteistäni lukijoita näyttävät kiinnostavan omaan elämääni, ihmissuhteisiini ja jokapäiväisiin tapahtumiin liittyvät ”tilitykset”. Esimerkiksi Tanssijatar on ollut lukumäärissä listan piikkipaikoilla jo luomisestaan lähtien kesäkuun alussa ja on tälläkin hetkellä kaikkien aikojen kakkosena.
Oman elämäni ja kokemusmaailmani ulkopuolelta, fiktiota kirjoittaessani, ainoastaan Raktoriäijän kurinpallautus on aiheuttanut lukijoissa suurempaa kiinnostusta, arvatenkin murteellisuutensa takia. Muille, murteettomille vastaaville teksteille on jäänyt vain rippeet. Olen sanonut usein aiemmin, että murretta suoltavaa kirjoitusautomaattia minusta ei tule, ja siitä päätöksestäni tulen pitämään kiinni. Joskus toki jotain, mutta itseisarvo murteilustani ei tule.
Palataan lopuksi takaisin tuohon alussa kertomaani numeroon 5, ja sen viimeaikaisiin ilmentymiin monessa muussakin paikassa, kuin ainoastaan eilen täällä bloginumeroissani.
Viitostahan pidetään yleisesti muutoksen numerona, haasteiden numerona, taistelujen ja voimienkoettelemusten numerona. Se sama neljän kertoimella tuntuu aikamoiselta haasteelta.
Ne jotka tietää, tietää, että elämäni on ollut suuressa kurimuksessa viimeisten 3-4 vuoden ajan, suurin piirtein saman ajan mitä Tanssijatar on ollut mukana eri tasoilla ja tilanteissa. Olen kirjoittanut tuosta itsellenikin monella tapaa niin käsittämättömästä energiasta ja enigmasta paljon ja sivunnut häntä – tavalla tai toisella – niin monissa kirjoituksissani, mutta en ole tullut hänestä itsekään hullua hurskaammaksi. Ehkä näin on tähän hetkeen tarkoitettukin.
Ehkä, toivoa sopii, että viimeinkin/toivottavasti/oletettavasti/tällä kertaa tuo moninkertaisten viitosten toistuva ilmeneminen tarkoittaa välittömiä ja suurimuotoisia muutoksia ja ratkaisuja elämässäni, ken tietää, ehkä myös häntä koskien. Toisaalta tuo tilanne viekottelee, toisaalta haastaa enemmän kuin vahvasti.
Sisäinen viritykseni on kuitenkin tällä hetkellä ajatuksellisesti mallia: Se tulee, mikä on tarkoitettu. Kaikkeen reagoidaan tilanteen mukaan, sen vaatimalla effortilla.
It is what it is.
IE
Kuva: annca / Pixabay (muokattu)