Hyvä, ihminen?

Tänä aamuna olen pohdiskellut itseäni ja omaa arvoani universumin ihmissuhderuletissa. Viime matkaviikonloppu kun osoittautui suurista toiveista huolimatta osin vähemmän täydelliseksi.

Tärkein Tampere-vierailuni tarkoitus tuli kyllä täytettyä, mutta viikonlopun muut tapaamiset joista keskustelin ensimmäisiä kertoja jo viikkoja sitten, lakosivat vastapuolilleni minua tärkeämpien ihmisten ja asioiden tieltä.

Tiedän.

”Niin käy joskus. Eihän tuo mitään merkitse. Pelkkää sattumaa.”

Totta, niin käy. Joskus.
Ehkä merkitsee, ehkä ei.
Ehkä sattumaa, ehkä ei.

Minulle tuo kaikki merkitsee, oli sattumaa tai ei. Jos ei suoraan ihmisten viestinä, niin vähintäänkin universumin viestinä minulle. Itse pidän kiinni kaikesta siitä mihin lupaudun, terveydelliset esteet poislukien.

Mistä on sovittu, on sovittu ja siitä pidetään kiinni.

Niin usein päätyy kyseenalaistamaan itseään ja omia tekemisiään, niin monta kertaa miettimään myös arvoaan ihmisenä. Tietyt asiat ja tapahtumat kertovat rivien välissä enemmän, kuin niistä viritellyt juhlapuheet tai feikki-henkinen paskanjauhaminen.

Kuulen joidenkin taustahengailijoiden siellä jossain naureskelevan, että vähästäpä tuo nyt sydämistyi.

Sanavalinnat ovat sivuseikka. Totuus on se, että aika harvalla meistä on niin vahva itsetunto, etteikö muiden, meille tärkeiden ihmisten mielipiteillä tai heidän meihin kohdistamallaan arvostuksella tai sen puutteella olisi meihin vaikutusta.

Etenkin jos joitakin tapaamisia odottaa pitkään ja hartaasti, jopa vuosikausia, iloitsee niistä jo etukäteen saadakseen sitten pitkän tikun vedossa sen perspuolen, lyhyimmän tikun kun se pisin tyrkytetään jollekin toiselle, niin kyllähän se ymmärrettävästi apeaksi vetää. Mitä tärkeämmästä ihmisestä ja pidemmästä odottamisajasta on kysymys, sitä pahemmalta se tuntuu.

Ihmiset lahjoittavat (selvällä suomen kielellä: tyrkyttävät) aikansa ja seuransa niille, joiden tuntevat olevan niiden arvoisia. As simple as that. Siihen ei ole sinänsä nokan koputtamista, niin minulla kuin kenelläkään muullakaan.

Toisaalta se, miten minä tuon päätöksen vastaanottajana tuomioni tulkitsen ja miten se minun toimintaani tulevaisuudessa ohjaa, kuuluu minun, vastaanottajan pirtaan.

Ja onhan toisaalta hyvin puhdistavaakin saada jäätävää henkilökohtaista palautetta, saamatta suoraa henkilökohtaista palautetta.

Sillä tavalla jänniä nuo rivien – ja ennen kaikkea tekojen – välit.

IE

Kuva:  PIRO4D / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *