90

Pari kuukautta sitten kirjoitin jonkinlaista yhteenvetoa 60. blogikirjoitukseni jälkeen blogissani 61 hengentuotetta.

Nostelin kirjoituksessani pöydälle ajatuksiani yleisesti bloggaamiseen ja ennen kaikkea omaan kirjoittamiseeni liittyen. Siitä on siis jo 30 kirjoitusta, täysi satanen lähestyy pikavauhtia, joten on paikallaan hieman pohtia onko mikään muuttunut viimeisten kuukausien aikana.

Ainakin se on itseäni ilostuttanut, että kirjoituskohtainen lukukeskiarvoni on noussut ja Google Analyticsin mukaan ottamiseni myötä minulla on nyt paljon tarkempi kuva siitä, millä suunnalla Suomea (ja maailmaakin) tekstieni seurassa viihdytään. Aikaisemmasta, noin 77 lukukerran tekstikeskiarvosta olen noussut jo hieman yli 80:n, joten siinä suhteessa on aihetta tyytyväisyyteen.

Minulle jokainen lukija ja jokainen lukukerta ovat tärkeitä. Tiedän, että vaahtoan monen mielestä aivan liikaa siitä kuinka paljon kirjoituksiani luetaan, mutta koska palautteita ja keskusteluun liittymisiä tulee muuuten sen verran harvoin, nuo mitattavissa olevat numerot ovat lähes ainoa asia, jotka antavat näkemystä siihen, missä juuri tällä hetkellä olen.

Toinen hyvä mittatikku on luonnollisesti myös Blogit.fi ja sijoitukseni ja seuraajani sen ryhmässä Ihmissuhteet ja häät, joita seuraan etenkin tilanteen päivittyessä maanantaisin suurella mielenkiinnolla. Viimeisten kolmen viikon ajan olen ollut jälleen tasaisesti TOP20:ssä, joka viikko sijalla 19, joka on kohdallani paras sijoitus toistaiseksi.

Elokuiset ajatukseni bloggaamisen yksinäisydestä nostivat esiin samansuuntaisia näkemyksiä myös joiltakin muilta bloggaajilta, kirjoittaminen on jo itsessään yksinäistä tekemistä, jolloin kaikelle saapuneelle palautteelle antaa lähtökohtaisesti paljon arvoa. Valitettavasti hyvin harvat lukijat haluavat osallistua keskusteluun ja ajatustenvaihtoon. On niin helppo lukea, vaieta ja kääntää selkä, moni taitaa teksteihini törmätessään kääntää selkänsä jo ennen lukemistakin, mikä tietenkin sekin on täysin ok. Minua kun ei ole pakko lukea.

Itseäni ovat yllättäneet kuulemani tarinat bloggaajien kovasta keskinäisestä kilpailusta, kateudesta ja jopa jonkinlaisesta mustasukkaisuudestakin, omaa suosiotaan ja tilannettaan kun puolustetaan kaikin keinoin. Minua tuo ei onneksi (ainakaan tietääkseni) koske, minulla kun ei ole keski-ikäisten bloggaavien miesten joukossa, omassa genressäni kovin monia kilpailijoita.

Se, mitä monikaan bloggaaja ei näytä ymmärtävän on, että yhden menestys auttaa omalla tavallaan myös muita saman aihealueen kirjoittajia paitsi näkyvyyden paranemisena, se myös kannustaa heitä itseään kehittämään omaa ulosantiaan, esimerkiksi tekstiensä ja kuviensa laatua.

Kaikessa on puolensa, on ihmisestä itsestään kiinni miten asiaan suhtautuu. Ottaako muut esteenä vai kannusteena. Onneksi itselläni ei tarvitse pohtia tuota…

Kohdallani satanen paukkuu siis oletettavastikin jo hyvissä ajoin ennen marraskuun loppua.

Sen jälkeen pidän tuumailutauon ja pohdin miten jatkan.

Mukavaa alkavaa viikkoa,

IE

Kuva: Free-Photos / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *