”Minä vaan kysyn.”

Netissä seikkaillessaan huomaa usein, että kriittiset, asialliset puheenvuorot, kannanotot ja jopa laitteiden arvostelut saavat kohdalleen enemmän negatiivisia palautteita kuin positiivisia palautteita, ovat sitten kuinka oikeassa tai kuinka kohdalleen osuvia hyvänsä.

Otetaanpa eräs esimerkki.

Asiallinen, puolueeton, vaikkakin aiheesta kriittinen laitearvostelu saa kaksi peukkua ylöspäin, ja 19 peukkua alaspäin. Nollasisältöinen, virheitä vilisevä ja muutenkin hajuton ja mauton arvostelu saa 42 peukkua ylöspäin ja 0 peukkua alaspäin.

Jep. ”Reiluus on ilomme.”

Tilanne on aivan sama myös monissa keskusteluryhmien keskusteluissa, joissa asiallinen kritiikki antajineen joko huuto-kritisoidaan tehottomaksi, naureskellaan arvottomaksi tai vaietaan hengiltä.

Useissa tapauksissa kyse on trolleista, joiden tarkoituksenakin on – nykyisen informaatioterroristisen ja kyykyttävän tavan mukaan – yrittää parhaansa mukaan sotkea keskustelun sisältöä, usuttaa ihmisiä toisiaan vastaan, nostattaa alkuperäiseen arvostelijaan itseensä keskittyvää kritiikkiä ja kääntää vastakkainasettelun aalto paskasta tuotteesta tai asiasta paskaan arvostelijaan ja hänen osaamisensa puutteisiin.

Kokonaan toinen asia ovat ihmiset, jotka selän kääntämällä ja hiljenemällä vetäytyvät kaikesta keskustelusta, malliin: ”Ei kiinnosta, en kommentoi”.

Negatiivisilla palautteilla tai toisaalta selän kääntämällä ja huomiotta jättämälläkö kaikki asiat paranevat, vääryys muuttuu oikeudenmukaisuudeksi, viha rakkaudeksi, musta valkoiseksi ja velat saataviksi?

Mitäpä mieltä olette, arvon trollitehtailijat ja ihmis-strutsit?

Liian monen mielestä näyttää olevan juurikin näin. Ihmeisesti nykyihmiselle on tärkeämpää arvostella (oikeaakin) kritiikkiä ja kritiikin antajaa, kuin arvostaa häntä. Jättää hänet huomiotta,  kuin peukuttaa hänen huomioitaan. Vaieta kuoliaaksi ne, jotka näkevät, tuntevat ja ovat halukkaita ja kyvykkäitä tuomaan asioita esiin ja kertomaan niistä maailmalle.

Mikä nykyihmistä vaivaa?

”Minä vaan kysyn.”

IE