Pelosta vai rakkaudesta?

Elänkö elämääni ja teenkö sen valintoja pelosta vai rakkaudesta?

Pystynkö luottamaan siihen, että kliseisesti sanottuna elämä kantaa, vai pyrinkö vain varmistamaan oman selviämiseni ja hengissä säilymiseni päivästä toiseen?

Eräs ihmissuhde – vaikka on pettymystä ja surua monessa suhteessa tuonutkin – on kuitenkin tietyiltä osin ollut myös tervehdyttävä. Sen kautta ja sen aikana olen joutunut tutkimaan hyvin syvältä kaikkea sitä, mitä elämä on yli viidenkymmenen vuoden aikana tietoisuuteeni tuonut.

Mitä syvemmälle oman itseni, ihmisyyteni ja miehisyyteni perusrakenteisiin sukellan ja törmään vuosikymmenien aikana sisäistämiini ohjelmointeihin ja ”opinkappaleisiin”, reagointimalleihin eri asioihin ja tilanteisiin, sitä enemmän löydän niistä opittua ja omaksuttua, joka ei oikeasti ole osa minua.

Niissä perusrakenteissa mies on vahva, osaava, menestyvä, mies tietää mihin on matkalla, miehellä pitää olla aina kaikki vastaukset. Tuota kaikkea ovat ensimmäisten elinvuosien jälkeen vahvistaneet ja muokanneet omalla tavallaan kaikki elämän ihmissuhteet, kaveruudet, ystävyyssuhteet ja ennen kaikkea rakkaus kaikissa ilmenemsismuodoissaan.

Noiden perusrakenteiden omaksuminen on alkanut jo kehdossa. Kaikkea ei ole koskaan sanottu suoraan, mitään niistä ei ole kirjoitettu mihinkään ihmiselon oppikirjaan, vaan ne on opittu käyttäymis- ja reagointimalleista, niistä joita meidän vanhemmillamme, isovanhemmillamme, ja muilla lähimmillämme on ollut (klassisena esimerkkinä: ”mies ei itke”).

Kaikki lapsuudessani saamani ja oppimani ei tietenkään ole väärin ja väärää. Olen saanut mukaani myös paljon hyvää ja kaunista, josta osa ehkä pintautuu minussa vielä nytkin, vaikka nykyisin tunnen usein, että maailma ei sitä näe. Tai vaikka ehkä joskus näkikin, ei kuitenkaan koskaan kertonut. Vahvistanut positiivista toimintaa positiivisella palautteella.

Tällä hetkellä tunnen, että tekemistä on paljon. Ehkä liikaa. Ehkä olisi vain paikallaan vetäytyä kauas kaikesta, erakoitua, pitää huoli siitä, ettei jaa negatiivisia vaikutteitaan ja käyttäytymismallejaan muulle maailmalle. Maailma ansaitsee parempia esikuvia.

Ehkä tähän hetkeen on riittävää pelkästään tietää, että muutettavaa ja korjattavaa on. Tietämisen kautta on myös mahdollista ymmärtää, että monessa asiassa on mahdollista muuttaa suuntaa. Työ oman itsensä hyväksymiseen on tien tekemistä pois pelon ikeestä kohti vapautta, niin helppo sanoa, niin haastavaa toteuttaa.

Toistaiseksi vielä aika monessa tilanteessa pelolla (tai voisiko sitä ehkä hienommin sanoa varmuden maksimoinniksi) on suurempi sananvalta siihen mitä ja miten päätän, eli päätän usein pelosta.

Ehkä jonain kauniina päivänä vielä puhtaasta rakkaudestakin.

IE

Kuva: John Hain / Pixabay

2 Comments

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *