Rehellisyys maan perii(n)… ?

Jokainen CV:n kirjoittaja yrittää saada oman tuotoksensa, omat saavutuksensa ja oman itsensä näyttämään potentiaalisten työllistäjiensä silmissä mahdollisimman hyvältä.

Sanavalinnoilla saadaan aikaan niin paljon. Psykologisesti oikeat ja vetoavat tekstuaaliset linjanvedot merkitsevät äärettömän paljon silloin, kun loppusuoralla selvitellään minimaallisia eroja parhaiden välillä.

Itse en kuitenkaan voisi kohdallani koskaan hyväksyä sitä, että merkitsisin (tai että joku muu merkitsisi puolestani) CV:heni suoritetuksi tai tehdyksi jotain sellaista, jota en ole itse oikeasti saanut aikaan.

Olkoonkin, että se saattaisi jossain tilanteessa olla se pikkiriikkinen ratkaiseva ero työpaikan saamisen tai missaamisen välillä tai vaikkapa jonkin asiakkuuden voittamisessa. Itselleni on tärkeintä olla rehellinen itsestäni ja osaamisestani.

Kun yhdestä edellä mainitun kaltaisesta tilanteesta tuli työpaikallani jokin aika sitten keskustelua, minun oli pakko selventää jopa oman taloni myynnin ihmisille näkemyksiäni siihen, miten minut, kokemukseni ja taustani talosta ulospäin kuvataan ja miten en halua tulla kuvatuksi.

Sanavalinnan ja valehtelemisen raja on usein veteen piirretty viiva. Minä en halua tulla piirretyksi veteen valehtelijan puolelle. En nyt enkä koskaan.

Sanasta miestä, sanotaan.

Itse olen pitänyt totuudesta ja rehellisyydestä kiinni aina vaikka sitä ei nykymaailmassa enää kovana valuuttana pidetäkään. Liian moni höylää läpi koko elämänsä – yksityiselämänsä kuin työelämänsäkin – käyttäen valheen katteettomia luottokortteja.

IE

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay