Tuhlattavaksi

Mitä merkitsee neljä vuotta elämästä ihmiselle, jolla on niitä jäljellä vielä vähintään 40? Vain kymmenesosa loppuelämästä, niin paljon vielä edessäpäin. Nähtävää. Koettavaa. Elettävää.

Toisaalta…

Kuinka paljon merkitsivät ne samat neljä vuotta ihmiselle, jolla on vuosia jäljellä ehkä 20, ehkä vähemmän, kuka tietää? Rikkinäisiä, repaleisia, vuosi vuodelta raihnaisempia. Kellon tikitystä kuunnellen, peläten sen kiristävän tahtiaan, ottavan loppukirin ennen pysähtymistään viimeistä kertaa.

”Lopeta.”

Kummallekin sama aika, samat vuodet, samat hetket. Osa yhdessä, osa erikseen.

Mutta kuitenkin, täysin eri maailmat.

Toinen tulossa, toinen menossa. Toiselle maailma täynnä lupausta, toinen menettämässä kaiken vähästäänkin.

Tietyillä ihmisillä on aikaa tuhlattavaksi ja sen he toden totta tekevät. Itsekkäästi, välinpitämättömästi, ylimielisesti. Lupauksiaan täyttämättä, toista ihmistä huomioimatta.

”Teen mitä haluan.”

Niin teet. Niin teit.

Eräällä oli aikaa tuhlattavaksi asti, paitsi omaansa, myös minun.

Minulla ei.

IE

Kuva: Maciej Szewczyk / Pixabay (muokattu)