Askeleita
On mielenkiintoista, miten ihmissuhteet kehittyvät.
Millainen niiden kaari on, kestävätkö ne tunnin, päivän, viikon, vuoden, vai viisikymmentä vuotta. Miten ihmiset niissä ja niiden aikana muuttuvat.
Miten he muuttuvat, miten itsekin muutun. Päivä päivältä, askel askeleelta.
Miten edes pitkästä aikaa tavattaessa reaktio ei ole enää ”JEEEEEEEEEEE!!!!!” vaan ehkä pelkkä ”jee…”
Jos sitäkään.
Miten vuosi vuodelta, tapaaminen tapaamiselta, halaus halaukselta, katse katseelta ollaan kauempana, kunnes tulee se aika ettei enää kohdata.
Ollenkaan.
On yritettävä ymmärtää se, että kaikkien ihmisten suunnitelmiin ei enää kuulu, eivätkä kaikki kuulu omiinikaan. Olemme vain lainaa toisillemme. Olkoonkin että joskus, vuosikausia sitten, vuosikausien ajan sitä saattoi luulla, että mikään ei muuttuisi.
Että kuuluu kalustoon. Sisäpiiriin. Aina ja iankaikkisesti.
Kiitos kaikille teille, jotka olette joskus olleet, mutta nyt päätätte ottaa etäisyyttä.
Voitte mennä. Saatte mennä. Päästän teidät irti.
Godspeed.
IE
Kuva: Ayoub Wardin / Pixabay
About The Author
BigBo
Vastaa käyttäjälle MerenSyli Peruuta vastaus
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
https://youtu.be/E13lKBbg_fs
Toisinaan ilokseni ja onnekseni huomaan, että ihmisiä yhdistää ja pitää koossa voima, kutsuttakoon sitä rakkaudeksi. N
kauppatieteen ylioppilaana liityin Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajiin, joiden piirissä löysin en ehkä hengenheimolaisia mutta iloisia velikultia, joiden kanssa vietin nuoren aikuisen miehen elämää kukin omista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan käsin. Elämä on kohdellut meitä eri tavoin ja tietoiset tai tiedostamattomat valinnat ovat vieneet teillämme eteenpäin. Riemastuttavaa on kokoontua muutaman kerran vuodessa laulamaan ja iloitsemaan yhdessä – opettelemaan tuttuja lauluja uudelleen – ja sopia, ketkä missäkin biisissä meistä 5 baritonista sillä kertaa "hukkuvat" tenoria 😅 – ja jälleen kerran mielessäni kuvittelen meidän ystävysten jonain päivänä laulavan kuin Huey Lewis and The News "Naturally" 💛
Kiitos MerenSyli, 🙂
Kertomuksesi on kaunis esimerkki ihmissuhteiden "toisesta" puolesta, niistä hetkistä, jolloin ihmiset oikeasti nauttivat yhteen palaamisesta ja toistensa tapaamisesta. Totta, kutsuttakoon sitä rakkaudeksi.
Parhaimmillaan on niin, että jopa vuosienkin tapaamattomuuden jälkeen yhteenpalatessa juttu jatkuu kuin mitään taukoa ei koskaan olisikaan ollut.
Usein parhaat kokoontumiset saa aikaan sen enempää yrittämättä, suunnittelematta tai järjestelemättä. Ottaa vain avoimesti vastaan kaiken sen mikä luonnollisesti tulee, rakkaudella <3