Paha rusina
Maailma korostaa pinnallisuutta ja kovuutta.
Ihmistä, joka on aidosti ja avoimesti empaattinen, välittävä ja rakastava pidetään heikkona, tyhmänä ja kilttinä, vaikka tuon viimeisen sanan luomat konnotaatiot ovatkin pääasiassa mallia skotlantilainen miehen asuste tai mistään mitään ymmärtämätön, kaikki valheet täysin vailla kritiikkiä uskova, nenästä vedettävä typerys.
Taikinoistakin alentavasti puhutaan.
Tiedän, sillä niin häpeällistä kuin se onkin, joudun tunnustautumaan itsekin yhdeksi taikinoista. Ainakin olin joskus sellainen – nyttemmin, vanhoilla päivilläni olen herännyt, parantunut ja voisi ehkä jopa sanoa päässyt ulos taikina-matrixista.
Totta puhuen, taikinuuteni muodostui yhdeksi elämäni suurimmista tragedioista.
Ymmärrän koko ajan paremmin sen, kuinka paljosta jäin elämässäni vaille niinä vuosina, kun elin nuoruuteni ja mieskuvani kaikkein formatiivisimpia aikoja kilttinä taikinana. Puhutaan vuosista varhaisesta esiteini-iästä nuoraikuisuuteen ja siitäkin vielä aika huikonen eteenpäin, puhutaan kaiken kaikkiaan ehkä noin paristakymmenestä vuodesta.
Tässä tekstissä puhuu aivan tavallinen suomalainen mies, jonka suurin synti kautta aikojen, jo nuoresta pojasta lähtien oli tulla opetetuksi arvostamaan naista ja naiseutta. Selvästikin väärin opetettu ja ennen kaikkea, väärin opittu.
Naiset eivät ole koskaan halunneet tulla arvostetuiksi, ja jos jonkin, niin sen pahikset ovat tienneet jo hyvin nuoresta ja siksi he ovat aina olleet naismarkkinoilla niin haluttuja. Tavan taikinoilla ei ollut koskaan mitään jakoa, ei mitään arvoa kenellekään, eikä tule koskaan olemaankaan.
Mutta miksi kiltteys ja sen kyseenalaisuus korostuvat aivan erityisesti miehen ja miehen roolin kohdalla?
Kilttiä miestä pidetään epämiehekkäänä, tahdottomana, voimattomana ja perässä vedettävänä nössönä. Kiltteyden – niin miehen kuin naisenkaan – ei kuitenkaan tarvitse merkitä osaamattomuutta, aikaansaamattomuutta, mielipiteettömyyttä, kiltteys ei merkitse osanottamattomuutta, eikä se etenkään merkitse olohuoneen tapettiin sulautumista tai tilanteista pakenemista.
Kiltteys merkitsee välittämistä, ymmärtämistä, kykyä rakastaa ja olla lähellä, empatiakykyä, tunteellisuutta, toisen asemaan asettautumiskykyä, ja halua toimia yhdessä yhteisen tulevaisuuden puolesta. Maailman naiseuden prioriteetit ovat kuitenkin tuossa suhteessa arvostuksen puolesta täysin persiillään, meitä ei arvosteta sellaisina mitä me olemme, ei ole koskaan arvostettu. Ai mistäkö tiedän?
Tänäänkin maailman tasa-arvoisimmassa maassa elävät, omaa rooliaan ja arvoaan ylikorostavat suomalaiset naiset riekkuvat kurkku suorana julkisesti ympäri sosiaalista mediaa huudellen: ”nykyaika ei herrasmiehiä kaipaa”, naureskelevat kirjoitustensa tyttöporukoissa pilkallisen ylimielisesti kaiken maailman ”mikropenisjutuille” ja muulle vastaavalle miestä, miehuutta ja miehen roolia alentavalle paskalle tai esiintyvät somessa miehille keskisormiaan heilutellen mukamas kaiken tietävinä, asiantuntevina seksuaaliterapeutteina muutaman kuukauden kirjekurssin läpikäyneinä.
Tuolla tavallahan keskinäinen hyväksyntä, ymmärrys ja todellinen tasa-arvo saavutetaan, eikö?
Jos haluatte tulla kohdelluksi riivinrautoina, niin olkaa riivinrautoja. Resting bitch face yhdistettynä kiltit miehet ovat paskaa -asenteeseen, ovat tuohon ensiluokkaisia työkaluja.
Mistäkö tuon tiedän? Vuosikymmenien kokemuksesta.
Allekirjoittanut on törmäillyt narttunaamoihin muine, kertaluokkia vittumaisempine lieveilmiöineen jo 1980-luvulta saakka, joten tiedän pilkulleen millaisista naiseuden kruunuista puhun.
Monet naiset julistavat usein isoon ääneen maailmalle kaipaavansa elämäänsä pahoja poikia. Pullasta halutaan keinolla millä hyvänsä nyhtää vain rusinat, ja niistä rusinoistakin kelpuutetaan vain ne parhaimman näköiset – niiden kun myös oletetaan maistuvan parhaimmilta. Ulkonäöllä ostetaan ulkonäköä.
Ja sitten kun se kaikkien toiveiden lihallinen toteutuma – paha rusina – ui liiveihin, käyttää naista hyväkseen naisen kaiken tietäen, ymmärtäen ja hyväksyen, tyhjentää palliensa jälkeen naisen jääkaapin sekä lopuksi pankkitilin ja siirtyy seuraavalle haaskalleen, sen jälkeen miehet ovat sikoja.
Kaikki. Myös me hyvät miehet.
Hyvät ja ymmärtäväiset miehet sopivat kyllä hyväksikäytettäviksi, maksumiehiksi ja elättäjiksi silloin, kun humputteluvuosina on tehtailtu jälkikasvua pahojen poikien kanssa, ajan kuluessa kuitenkin elähtäminen iskee, markkina-arvo laskee pakkasen puolelle ja sitten pitää etsiä rahoittaja, elämässä kun kaikki maksaa.
Miesoletettu taikina pankkitilinsä kanssa kirmaa kyllä paikalle alta aikayksikön kun vittuun viitataan, aivan suoraan suomeksi, sivulauseessa, kiertoilmaisuna tai parhaimmillaan pelkkänä ajatusten aihiona jossain naisen pöytään latomien kusetus-one-linereiden, krokotiilinkyyneleiden ja silmien räpsyttelyjen välisssä. Täydestä menee, valitettavasti matrixiinkin riittää vielä typeryksiä.
Itsekin olin siellä pitkään, joten tiedän täsmälleen miten kusettajien askelmerkit menevät.
Nauttikaa pahoista pojistanne, mutta ymmärtäkää tukkia turpanne silloin kun se paha rusina myrkyttää elämänne ja piirakkanne, sillä se tulee väistämättä jossain vaiheessa tapahtumaan. Pahoissa pojissa te naiset haette, naitte ja saatte pilkulleen sen, mitä te haluatte: pahoja rusinoita.
Olisiko se kiltti, hyvä mies ollut sittenkin jo alusta lähtien niin käsittämättömän paska vaihtoehto oikeaan rakkauteen ja kumppanuuteen?
Ehdottomasti, mutta itsehän te rusinanne valitsitte ja valitsette.
Joka saatanan päivä.
Tänäänkin.
IE
Kuva: Nicole Köhler / Pixabay
About The Author
