Roskapostia
Kuinka moni teistä arvon lukijoistani on havainnut tulleensa kategorisoiduksi sosiaalisessa mediassa ”roskapostin lähettäjäksi”?
Ei siis oikeasti-oikeasti, mutta kuinka moni teistä on havainnut some-ystäviensä suhtautuvan postauksiinne ikään kuin roskapostiin, jättävän kommentoimatta, hyvin usein lukemattakin?
Täällä nousee käsi. Yllättyneitä olivat…..?
Uskoisin, että meidät suuren yleisön mielissä roskan postaajiksi mielletyt voidaan jakaa pääasiassa kahteen ryhmään:
Ensinnäkin on niitä, jotka ovat postausautomaatteja, eli heiltä tulee päivittäin kymmeniä postauksia eri some-ympyröihin. Moni kypsyy niihin yrittäessään tihrustaa heidän pitkiä postauksiaan ja suuria kuviaan kännykkänsä 3-senttiseltä näytöltä suurennuslasilla.
Toisena suurena ryhmänä olemme me, joiden omissa postauksissamme esittämämme näkemykset eivät ole main streamia tai happy-happy-joy-joy -meininkiä. Meidät on paras hiljentää hiljaisuudella, toisinaan taas Trump-malliin hiustenkuivaaja-palautteella tai holier-than-thou-rivienvälivittuilulla. Jokainen main streamin sivustream on taas jokin pienemmän ryhmän main stream, jolle on taas sivustriimejä, jotka nekin yritetään tavalla tai toisella t(r)umpata hengiltä. Piiri pieni pyörii.
Trumppaajan ajatus kulkee näitä polkuja:
”Käännänpä tolle selän, ettei noita sen juttuja tartte katella. Blokkaan tai en seuraa, vaikenen, siellähän paskaansa postaa. Enhän mä sitä nyt voi kavereista potkia, mutta jos oon mielenosotuksellisesti hiljaa, niin ehkä epatto tajuu ite suksia juttuineen vittuun MUN kavereista ja MUN maailmasta…”
Fair enough, tuo sama toimii kuitenkin molempiin suuntiin, on toiminutkin.
Monelle meistä väitetyistä ”roskapostaajista” esittämämme asiat ovat äärimmäisen tärkeitä ja lähellä sydäntä. Dissatessanne tekstejämme ja postauksiamme, kerrotte myös hyvin suoraan arvostuksestanne meitä kohtaan. Ja se on ollut liian usein valitettavan kylmää kyytiä.
Toisaalta aikojen kuluessa sitä on tullut itsekin äärettömän tarkaksi siitä, keitä piireihinsä kelpuuttaa. Viimeisten vuosien henkinen lihamylly on jauhanut paitsi minua henkilökohtaisesti, myös erotellut ystäväpiireissäni jyvät akanoista. Ainoastaan kaikkein arvostetuimmat ja luotetuimmat ystävät ovat jääneet. Ne, jotka oikeasti arvostavat ja tekevät sen selväksi. Heitä arvostetaan ja heille sitä koko ajan kommunikoidaan, tekstein, tykkäilyinkin.
Ja sekin on totta, että esimerkiksi henkisellä puolella on niin paljon ihmisiä, jotka ovat olleet joskus vuosia sitten itselleni hyvinkin läheisiä ihmisinä, jotkut jopa hoitajinakin, mutta joita en enää suin surminkaan hyväksyisi ystävikseni tai suosittelisi kenellekään missään roolissa, henkilökohtaisesti tai edes sosiaalisessa mediassa.
Puolen valitsemisella on hintansa, eikä oikeudenmukaisuus tai totuus ole koskaan löytynyt kauneudesta tai suosituimmuudesta. Puolen valitsemisessa on näet aina se huono asia, että kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää – sama juttu toimii oikean elämän jatkeena virtuaalisena myös somessa.
Jos jollekin riittää se, että saa elämän tai ihmissuhteiden pitkäntikunvedossa yllä kuvaamani perspuolen, niin onneksi olkoon. Minulle se ei riitä. Ihmissuhteissa tuo lyhyt tikku on kuitenkin aina se ääripaskin palaute, jolla ei todellisuudessa ole edes lohdutuspalkinnon virkaa tai arvoa.
Ja monta kertaa olen jämähtänyt kiinni esimerkiksi Facebookin väitettyihin varjobannausväitteisiin tai valikoiviin tekstiennäyttöalgoritmeihin.
Jos olisin kaikki valheet, paskajutut ja höpöhöpö-selitykset uskova urpo, niin niskani olisivat varmaan katkenneet kolmesta kohtaa kaikesta myötäilystäni ja nyökkäilystäni. Joskus aiemmin pidin noita juttuja itsekin mahdollisina, onneksi niskani silloin ainoastaan kipeytyi, ei katkennut.
”Joo, se on se ilkeä Setä Facebook, joka on ollut syynä hiljaisuuteeni sinua kohtaan.”
VMP.
Valitkaamme Mukanakulkijamme Paremmin.
IE
Kuva: AndyPandy / Pixabay
About The Author
BigBo
Add a Comment
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Olen huomannut saman asian, ja se huolettaa minua melkoisesti. Siis se, että kahden julkaisusisällön välillä näkee järjettömän eron: Kun julkaisen jotain sosioekonomiseen aihepiiriin liittyvää, niin hyvä että sen yhden tai kahden tykkäyksen saa. Toisaalta jos julkaisen, että "nyt viihteelle vetämään pää täyteen", niin niitä tykkäyksiä tulee useita kymmeniä.
Se kertoo jotain tästä ajankuvasta. Ihmiset haluavat Strutsien lailla laittaa päänsä piiloon sellaisilta asioilta, jotka vähänkin haiskahtavat hankalilta asioilta. Iso osa ihmisistä elävät sellaista elämää, että niitä huolia riittää melkoisesti omassa elämässä ja se mielenkiinto haastavien ja vaikeidenkin asioiden käsittelyyn on täysin nollassa. Seuratessani politiikkaa tämän näkee jo ja kun harrastuksiini kuuluu historian tutkimus, niin mitän muuta en pysty olemaan kuin todella huolestunut tästä trendistä.
Sen takia tässä joutuu olemaan kirjoituksissaan välillä provokatiivinen, jotta saisi ihmiset ajattelemaan sieltä oman laatikon ulkopuolelta. Se taito on kokenut inflaation ja sitä pitäisi yrittää palautella aikuisille mieleen. Valitettavasti näyttää siltä, että osalle sitä taitoa ei ole ikinä opetettu. Ja tuo taito opitaan siellä kotona vanhempien toimesta.
Kiitos hienosta kirjoituksesta jälleen kerran.
Kiitos paljon jälleen kerran Mies Vailla Varjoa! 🙂
Olet niin oikeassa tuosta ihmisten strutseilusta, siihen voi tosiaan olla useampikin syy ja ne sinä taklasit omassa kommentissasi aika tyhjentävästi.
Provokatiivisuus on ehkä se vaikuttavin ja herättelevin tapa yrittää saada ihmiset hereille, toisaalta tietyt ihmiset (ainakin henkisissä piireissä) välttelevät oman tasapainonsa ja positiivisen energiansa säilyttääkseen ottamasta kantaa tai edes lukemasta vähänkin "kantikkaaksi" (eli hienommin ilmaistuna matalavärähteiseksi) kokemaansa tai tuntemaansa tekstiä.
Mutta asia on niinkuin se on. Vaikeat aiheet eivät katoa pakenemalla niitä tai vaikenemalla niistä. Me kirjoittajina teemme parhaamme saadaksemme omilla tavoillamme ja kyvyillämme ihmiset hereille ja ajattelemaan.
Toisaalta en kyllä ajattele asioita noin korkealentoisesti, kunhan saan kevennettyä teksteissäni ennenkaikkea omaa sydäntäni. Jos joku muukin tykkää ja/tai hyötyy teksteistäni tavallaan, se on kaikki plussaa 😀
Onnittelut muuten blogit.fi:n listasijoituksestasi, todella nopeasti olet noussut listalla hyvin korkealle. Se on todiste siitä, että koskettavat aihevalinnat ja laadukas teksti vetoavat blogien lukijohin. Hyvin tehty veli, menestystä jatkossakin! 🙂
Ilkka, kiitos tekstistäsi.
Myönnän, että välistä valitsen "hömppä-jutun" vaikeamman tai kannanottoon haastavan kirjoituksen – usein siksi, että elämä itseni kanssa on tarpeeksi haastavaa ja tarvitsen välillä iloa ja hyväntuulisuutta somessa. Kannanottoon haastavia tekstejä tarvitsemme kasvaaksemme ihmisinä ja ylläpitääksemme virkeyttämme – mistä kiitos sinulle ja teksteillesi.
Ole hyvä MerenSyli ja kiitos myös itsellesi,
Itse kukin meistä turvautuu tilanteen mukaan välillä kevyempiin, välillä raskaampiin juttuihin, missä ei ole missään nimessä mitään väärää. Tasapainon vuoksi tuo on todellakin paikallaankin.
Kritiikkini osoittava sormi kohdistuukin käytännössä heihin, jotka kategorisesti ja kylmästä periaatteesta päättävät suunnata huomionsa muualle kuin allekirjottaneen tuotoksiin, pysyen kuitenkin some-tuttavanani ja sillä rintamalla muihin suuntiin hyvin aktiivisena.
Kaikista teksteistäni ei luonnollisestikaan tarvitse pitää tai niitä ihastella, mutta jos on henkilöitä, jotka eivät kuukausiin ole millään tavoilla reagoineet (kymmeniin) tuotoksiini, täytyy jossain tekstituotokseni ja vastaanottajan verkkokalvon välillä olla katkos – joko tietoisesti tai tietämättä luotu. Heitäkin on.
Nauti rauhassa ja hyvällä omallatunnolla kaikkien eri genrejen teksteistä tarpeidesi mukaan 🙂
Namaste, ystäväni! <3