Roskapostia

Kuinka moni teistä arvon lukijoistani on havainnut tulleensa kategorisoiduksi sosiaalisessa mediassa ”roskapostin lähettäjäksi”?

Ei siis oikeasti-oikeasti, mutta kuinka moni teistä on havainnut some-ystäviensä suhtautuvan postauksiinne ikään kuin roskapostiin, jättävän kommentoimatta, hyvin usein lukemattakin?

Täällä nousee käsi. Yllättyneitä olivat…..?

Uskoisin, että meidät suuren yleisön mielissä roskan postaajiksi mielletyt voidaan jakaa pääasiassa kahteen ryhmään:

Ensinnäkin on niitä, jotka ovat postausautomaatteja, eli heiltä tulee päivittäin kymmeniä postauksia eri some-ympyröihin. Moni kypsyy niihin yrittäessään tihrustaa heidän pitkiä postauksiaan ja suuria kuviaan kännykkänsä 3-senttiseltä näytöltä suurennuslasilla.

Toisena suurena ryhmänä olemme me, joiden omissa postauksissamme esittämämme näkemykset eivät ole main streamia tai happy-happy-joy-joy -meininkiä. Meidät on paras hiljentää hiljaisuudella, toisinaan taas Trump-malliin raivokkaalla hiustenkuivaaja-palautteella tai holier-than-thou-rivienvälivittuilulla. Jokainen main streamin sivustream on taas jokin pienemmän ryhmän main stream, jolle on taas sivustriimejä, jotka nekin yritetään tavalla tai toisella t(r)umpata hengiltä. Piiri pieni pyörii.

Trumppaajan ajatus kulkee näitä polkuja:

”Käännänpä tolle selän, ettei noita sen juttuja tartte katella. Blokkaan tai en seuraa, vaikenen, siellähän paskaansa postaa. Enhän mä sitä nyt voi kavereista potkia, mutta jos oon mielenosotuksellisesti hiljaa, niin ehkä epatto tajuu juttuineen kadota MUN kavereista ja MUN maailmasta…”

Fair enough, tuo sama toimii kuitenkin molempiin suuntiin, on toiminutkin.

Monelle meistä väitetyistä roskapostaajista esittämämme asiat ovat äärimmäisen tärkeitä ja lähellä sydäntä. Dissatessanne tekstejämme ja postauksiamme, kerrotte myös hyvin suoraan arvostuksestanne meitä kohtaan. Ja se on usein ollut valitettavan kylmää kyytiä.

Toisaalta aikojen kuluessa sitä on tullut itsekin äärettömän tarkaksi siitä, keitä piireihinsä kelpuuttaa. Viimeisten vuosien henkinen lihamylly on jauhanut paitsi minua henkilökohtaisesti, myös erotellut ystäväpiireissäni jyvät akanoista. Ainoastaan kaikkein arvostetuimmat ja luotetuimmat ystävät ovat jääneet. Ne, jotka oikeasti arvostavat ja tekevät sen selväksi. Heitä arvostetaan ja heille sitä koko ajan kommunikoidaan, tekstein, tykkäilyinkin.

Ja sekin on totta, että esimerkiksi henkisellä puolella on niin paljon ihmisiä, jotka ovat joskus olleet itselleni hyvinkin läheisiä ihmisinä, jotkut hoitajinakin, mutta joita en enää suin surminkaan hyväksyisi ystävikseni tai suosittelisi kenellekään missään roolissa, henkilökohtaisesti tai edes sosiaalisessa mediassa.

Puolen valitsemisella on hintansa, eikä oikeudenmukaisuus tai totuus ole koskaan löytynyt kauneudesta tai suosituimmuudesta. Puolen valitsemisessa on näet aina se huono asia, että kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää – sama juttu toimii oikean elämän jatkeena virtuaalisena myös somessa.

Jos jollekin riittää se, että saa elämän tai ihmissuhteiden pitkäntikunvedossa yllä kuvaamani pyllypuolen, niin onneksi olkoon. Minulle se ei riitä. Ihmissuhteissa tuo lyhyt tikku on kuitenkin aina se sysipaskin palaute, jolla ei todellisuudessa ole minkäänlaista, edes lohdutuspalkinnon virkaa tai arvoa.

Ja niin monta kertaa olen jämähtänyt kiinni esimerkiksi Facebookin väitettyihin varjobannausväitteisiin tai valikoiviin tekstiennäyttöalgoritmeihin.

Jos olisin kaikki valheet, paskajutut ja höpöhöpö-selitykset uskova urpo, niin niskani olisivat varmaan katkenneet kolmesta kohtaa kaikesta myötäilystäni ja nyökkäilystäni. Joskus aiemmin pidin noita juttuja itsekin mahdollisina, onneksi niskani silloin ainoastaan kipeytyi, ei katkennut.

”Joo, se on se ilkeä Setä Facebook, joka on ollut syynä hiljaisuuteeni sinua kohtaan”.

VMP.

Valitkaamme Mukanakulkijamme Paremmin.

IE

Kuva: AndyPandy / Pixabay

4 Comments

Vastaa käyttäjälle Mies Vailla Varjoa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *