Ystäväkirja-haaste

Suomalainen opettaja maailmalla-blogin Unnaleks lähestyi minua Ystäväkirja-haasteella, ja koska ne ovat ”truth or dare”-pohjalta useinkin tosi hauskoja (tähän tekstiin päätyi ainoastaan totuuksia), lähdin mielelläni mukaan.

Ystäväkirjat eivät ole koskaan aiemmin kuuluneet elämääni minään aikakautena eivätkä missään merkeissä, mutta tähän nimenomaiseen oli oikein mukava vastata. Tässäpä teille itseäni koskevia totuuksia tuutin täydeltä.

Aloitetaan.

Bloginimeni tarina:

Blogin aloittaminen tuli ensimmäisiä kertoja mieleeni viime vuosikymmenen vaihteessa, ollessani juuri aloittelemassa sapattivuotta töistäni (vuosi, josta tuli loppujen lopuksi kolme). Jo silloin mietiskelin itselleni ja tulevalle blogilleni sopivaa nimeä, ja jo ensimmäistä kertaa Ihmistä Etsimässä-sanapariin törmätessäni tunsin sen olevan kumpaankin tarkoitukseen ”sen oikean”. Niinpä minusta ja blogistani tuli maaliskuun lopussa sitten automaattisesti Ihmistä Etsimässä.

Ihmistä Etsimässä-nimimerkilläni on usempia ulottuvuuksia.

Yhtäältä siinä puhutaan itsestäänselvästi ihmissuhteista, minun kohdallani miehen tutkimusmatkastani naiseen ja naiseuteen, sen iloista ja suruista, sen haasteista ja otatuksistakin. Toisaalta blogini on myös tutkimusmatka omaan itseeni, eli tutkin ja etsin kirjoituksissani itseäni miehenä ja ihmisenä, niin maallisena kuin henkisenäkin entiteettinä.

Ihmistä Etsimässä summaa kaiken yhteen tavalla, joka mielestäni sopii kaikkeen kuin nenä päähän.

Asumismuotoni: Kerrostaloneliö pääkaupunkiseudulla.

Ammattini: Ohjelmistotestaaja, edellisissä elämissäni dokumentoin englannin kielellä kaikkea teknistä yli 15 vuoden ajan, ja olinpa sitä ennen nuoruudessani töissä muutaman vuoden elektroniikkatehtaassakin, kaukana kaikesta, jossain Itä-Lapissa 😉

Työpaikka: Eräs ohjelmistotestauspalveluja tarjoava konsultointiyritys.

Kiinalainen horoskooppini: Puu-käärme, läntisessä aurinko-Leijona, nouseva Rapu.

Harrastukset: Bloggaminen, kaikki tietotekninen (tietokoneet, puhelimet).

Syvällistä

Periaatteet: Rakkaus, avoimmuus, suoruus, rehellisyys kaikessa elämässäni.

Maailmankatsomukseni: Henkinen (hädin tuskin enää).

Pohdin: Sitä, miksi ja miten miehen ja naisen välinen suhde voi olla niin täynnä äärimmäisyyksiä – toisaalta mitä ihanin paratiisi, toisaalta mitä täydellisin helvetti maan päällä. Ja kaikki saman naisen kanssa, hyvinkin lyhyen ajan sisällä…

Vihaan: Valheita, pinnallisuutta, rakkaudettomuutta, hylätyksi tulemista.

Halveksin: Kauniita ihmisiä, jotka käyttelevät ulkonäköään aseena meitä tavallisia harmaavarpusia vastaan ja joiden pinnallisuus, ylimielisyys ja tavallisten ihmisten halveksunta löyhkäävät heistä kilometrien päähän.

Pyrin: Olemaan niin hyvä ihminen kuin mahdollista (ei ole aina niin helppoa).

Rakastan: Bloggaamista.

Haaveilen eniten: En tiedä haaveilenko enää tässä elämässä mistään, ensimmäinen kysymys näistä, joka sai aivoni lyömään tyhjää.

Tarvitsen: Rakkautta, positiitivista huomiota ja hyväksytyksi tulemista. Leijonaluonne.

Pelkään: Sitä, että aikani miehenä ja sitä kautta ihmisenä tulee päätökseensä.

Kaipaan: Lämpöä, läheisyyttä, hyväksytyksi tulemista.

Murehdin: Sitä samaa mitä pelkäänkin. Time waits for no man.

Kerään: En hamsteroi varsinaisesti mitään, toisaalta rakastan kaikkea pientä, kaunista ja toimivaa, teknisyys tuossakin suhteessa plussaa 💓

Lempivärini: Sininen ja sen eri sävyt (ei haaleat).

Vuodenaika: Jokainen tavallaan, liian kuumat kesät ovat kuitenkin tuskaa.

Eläin: Ehdottomasti ykkösenä koira, toisena pöllö (sattuneesta syystä…)

Kirja: Taija Tuominen: Minusta tulee kirjailija.

Elokuva: Matrix-trilogia.

Musiikkilaji: Kaikki hyvä käy lähes kaikista genreistä klassisesta räkäisimpään räimeeseen, mutta suurinta osaa minkään kielisestä räpistä en voi sietää.

Numero: 8 kyljellään… (eli ääretön).

Asia minussa: Herkkyys (moni ei tiedä/usko).

Ruoka: Monet makkararuoat. Esimerkiksi siskonmakkarasta pannulla paistetut pienet makkarapallot hyvin suolattuina ja maustettuina.

Juoma: Kivennäisvesi ja niistäkin edesmenneen hivenainelääkärini suosituksesta ainoastaan Hartwallin Vichy Original (ei ollut maksettu mainos, vaikkakin Hartwall, pssst….. 😂)

Lomakohde: Synnyinkotini kaukana pohjoisessa.

Tuoksu: Saunaterva, vasta ajettu ruoho, juuri jauhetuista pavuista keitetty kahvi.

Kasvi: Ruusu.

Säätila: Pilvipoutainen, parikymmentä astetta, ei liian kuumaa. Helteiset kesät ovat ahdistavia.

Tapa viettää vapaailta: Omassa rauhassa, ilman pakkotahtisuutta, tehden juuri sitä, mikä sattuu milläkin hetkellä hyvältä tuntumaan.

Kysymyksiä

Pidätkö tytöistä vai pojista? Naisista, enkä ainoastaan pidä vaan rakastan. (Ymmärrän kyllä, että kysymyksen sanavalinta tulee ystäväkirjasta.)

Onko sinulla salaisuuksia? Toki, toisaalta pokerinaaman täydellinen puuttuminen, sisäisen rohkeuden kehittyminen ja henkisyyden tuoma avoimmuuden ja rehellisyyden lisääntyminen ovat vähentäneet niitä koko ajan.

Onko sinulla valkolakkia? On.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys? Kumpiakaan ei minusta löydy.

Mitä tilaat baarissa? Lonkeron jäillä.

Poltatko tupakkaa? En, penikkana pari kertaa kokeilin ja siihen jäi.

Omistatko eläimiä? En, vaikka koira, ihmisen paras ystävä on sydämessäni koko elämäni ajan eri inkarnaatioissaan asustellutkin.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? Monilla. Suuri osa vaihtunut, tullut ja mennyt aikojen mukana. Jotkut todella harvat, arvokkaat ja arvostetut ovat olleet mukanani jo vuosikausia, vuosikymmeniäkin. 💓

Mitä muuttaisit itsessäsi? Ulkomuotoni. Kaikki muu minussa on lähes täydellistä, rakastavaa sydäntä myöden. Lähimmät tietävät, jotkut ehkä voivat kertoakin.

Kerro jotakin siitä, kun…

Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi: Olin päättänyt ottaa aikaa itselleni ja pitää töistä sapattivuoden. Isoäitini oli sairastunut suolistosyöpään (johon vuoden sisään menehtyi), sapattivuosi vaihtui hautajaisjärjestelyihin ja kuolinpesän selvittämiseen. Osaltaan ehkä myös siksi suunnitellusta yhdestä vuodesta tuli kolme.

Viimeksi koit romanttisen hetken: Romanttisen? Mitä se on? Jotain syötävää? 😂

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Varmaan joku tilannekoominen juttu työpaikalla. Hyvien tyyppien kanssa siellä tulee gonzoiltua suht’ usein.

Joku kehuu sinua taitavaksi: Jos kyse on asiasta jossa tiedän olevani taitava, otan kehut tyytyväisenä vastaan. Jos en ole varma, mietin, onko asiassa ehkä jotain taka-ajatuksia tai piilokettuilua.

Teet itsellesi lounasta: Viikot menevät aika askeettisen evään merkeissä, viikonloppuna tehdään aina jotain herkullista kaikessa epäterveellisyydessäkin…

Sinulla viimeksi oli kotoisa olo: Kotonani, esimerkiksi juuri tänään kuin tulin töistä. Suljin ulko-oven takanani ja jätin pahan maailman taakseni. En ole useinkaan kovin sosiaalinen, ihmisenä ehkä enemmän intrompi kuin ekstrompi. Siksi oma rauha on paras rauha.

Lausut kehuja: Yritän kiittää, kannustaa ja antaa kehuja ihmisille mahdollisimman paljon kun aihetta on. Liian moni vain ei osaa ottaa niitä vastaan rakentavasti, vaan saaattaa esimerkiksi lähteä pois tilanteesta mitään sanomatta tai alkaa aliarvioida itseään. Se pistää aina harkitsemaan seuraavaa kertaa omallakin kohdalla, että kannattaako niitä kiitoksia yleensäkään aina niin hövelisti jaella…

Viimeksi luit jotakin syvällistä: En muista tarkasti, se oli jotain ihmisen omanarvontuntoon ja sen nostamiseen liittyvää Lonerwolfin FB-sivuilta.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: Seija Simola – Kesytetty. Niin äärettömän kaunista js sydämeenkäyvää. Kirjoitin tuosta blogikirjoituksenkin.

Tässäpä nämä vastaukseni. Oli mukavaa, joskin myös tavallaan haastavaa etsiä vastauksia itsestään näin moninaisiin ja osin yllättävän syväluotaaviinkin kysymyksiin.

Minä puolestani heitän nyt Ystäväkirja-haasteen eteenpäin Laura Juuselalle (Iloista Virtaa-blogi), joka on paitsi ystäväni, kaunis sielu ja henkisyyden moniosaaja, hän valmistaa myös erittäin kauniita Rukousten Koru-luonnonkivikoruja (Rukousten korujen kotisivu). Ole hyvä, Laura! 🙏

Kiitos myös vielä kerran haasteesta Unna! 🙏

IE

Musiikki: Seija Simola – Kesytetty (Youtube)