Päättyvän vuosikymmenen testamentti

Eletään vuosikymmenen toiseksi viimeistä päivää, ylihuomenna olemme jo 2020-luvulla, aloittelemassa milleniumin kolmatta vuosikymmentä.

Mitä muistoihini on jäänyt huomiseen päättyvästä vuosikymmenestä? Millaisen testamentin nyt viimeisiään vetelevä vuosikymmen minun elämääni jättää?

Siinä missä tämän vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen oli itselleni etsikkoaikaa jolloin tiesin etsiväni mutta en vielä tiennyt mitä, muodostui toinen vuosikymmen oman itseni, henkisyyteni ja ihmisyyteni löytämisestä, oman historiani läpikäymisestä, ja sen tajuamisesta että kaikkea elämässä koettua ja kärsittyä ei pysty muuttamaan, ei korjaamaan.

Jäljelle on jäänyt siis vain kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyä tapahtunut tai muuttaa omaa näkemystä siitä mitä ja missä kokoluokassa mitäkin menneisyydessäni tapahtui. Itsensäkehittämisympyröissä törmäsin mentaaliharjoituksiin, joissa tapahtunutta ja niiden muistijälkiä pienenneltiin tai ”haalennettiin”, itselläni nuo tulokset ovat vielä saavuttamatta. Hokkuspokkus extraordinaire, jos minulta kysytään.

Muistoissani on tältä vuosikymmeneltä ihmisiä, menneitä, entisiä ystäviä, jotka purjehtivat näinä vuosina elämääni henkisyyden, hyvyyden ja valon kaavun verhoamana, paljastaakseen todellisen karvansa silloin, kun pyysin ja olisin tarvinnut heidän tukeaan kaikkein eniten. Niissä tilanteissa mitattiin monen ihmisen todellinen sielu, todellinen henki ja todellinen sydämen rakkaus – tai sanalla sanoen, niiden täydellinen puuttuminen.

Toisaalta vierelleni on jäänyt myös muutamia todella läheisiä ystäviä, te kaikkein rehellisimmät kauniit sielut, joiden ymmärrys ja tuki on kantanut vuodesta toiseen. Kiitos teille kaikille, tiedätte keitä olette! 💝

Mitkä ovat toiveeni ja odotukseni uudelle vuosikymmenelle? Hyvä kysymys.

Onko parempi toivoa ja odottaa suuria ja väkeviä elämänmuutoksia ehkä lopulta pettyen, vai olla odottamatta yhtään mitään ja yllättyä vähäisistäkin hyvästä asioista, joita elämään mahdollisesti saapuu? Jossain Puolangan suunnalla vakuutellaan että pessimisti ei pety, mutta kyllä toisaalta tulevaisuudenuskoakin aina tarvitaan.

Miniatyyrioptimisti sydämessäni alkaa jostain käsittämättömästä syystä pitkän horroksen jälkeen jälleen heräillä, joten esitän nyt hartaan toiveen, että tämän vuosikymmenen etsintäni ja panostukseni aktivoituisivat kaikkein kauneimmalla ja positiivisimmalla tavalla uudella alkavalla vuosikymmenellä, mieluiten jo heti sen ensi metreillä.

Toisaalta voi olla, että  ylihuomenna lehmätkin kasvattavat siivet selkäänsä  ja opettelevat lentämään. Ai ette usko vai?

Kysytään vaikka Donald Trumpilta… 😂

IE

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay