Sana viikonvaihteeksi

Jos se korkein voima joka on meidät tänne tuonut, hyväksyy, mahdollistaa, ja tuntuu aivan yhtä usein jopa kannustavan ihmisiä kaikkeen lähimmäisiä vastaan tehtyyn pahaan, miten sellaiseen voimaan voi luottaa tai tukeutua?

Siihen samaan voimaan, joka perimätiedon mukaan on luonut meidät tälle pallolle, kohtelustamme päätellen varmaankin koepallona tylsän sadepäivän ratoksi, vaihtoehtopuuhailuna, saadakseen seurata huvittuneena meitä ja reaktioitamme kaikkiin ihmiselämän kierresyöttöihin, joita hän itse suoraan ja toisten ihmisten kautta meitä kohti sinkouttaa.

Missä näkyy ja tuntuu se hänen paljon puhuttu rakkautensa ja armonsa meitä kohtaan? Se, jota hänestä puhuttaessa aina niin suureen ääneen julistetaan?

Ei ainakaan siinä, mitä kaikkea hän antaa meille ihmisille tällä pallolla tapahtua. Jokaisella on runsaasti tarinoita siitä, kuinka maailma kylmäksi muuttuessaan meitä kohtelee.

Jos toisilla ihmisillä on hänen puoleltaan oikeutus toimia noin meitä kohtaan, eikö tuo sama voima kannusta myös meitä olemaan kylmiä ja välinpitämättömiä muita kohtaan, niin kuin se ja muut ihmiset ovat meitä kohtaan? Tasapuolisuuden nimessä, kaikessa rakkaudessa.

Vai onko niin, että rakkaus ei olekaan kaunis, puhdas, puolueeton ja avoin, vaan ääripuolueellinen, perustuen kylmään vallankäyttöön ja pinnallisiin argumentteihin?

Ja toisaalta, kuka sanoo, että korkein voima on maskuliini?

Miesten tuhansia vuosia sitten miehille vallassa pysyäkseen kirjoittamat tekstikokoelmat, jota miehet ovat kirjoittaneet, koostaneet ja tulkinneet maailmalle uusiksi tostuvasti lukemattomia kertoja aina sen mukaan, kenellä on ollut valta päättää mitä mukaan voi ja saa ottaa.

Kuka tuosta pystyy todistamaan kiistattomasti mitään kirjatiedon ulkopuolelta? Ei kukaan. Uskon asia, muuta tuosta ei voi sanoa. Minä en usko kirjoihin, uskon oman elämäni käytännön todisteisiin, siihen mitä olen antanut, siihen mitä olen saanut.

Toimintansa, ennakoimattomuutensa ja ajoittaisen täydellisen järjettömyytensä mukaan korkein voima voi olla aivan yhtä hyvin feminiinikin. Oikeastaan tekojensa ja aikaansaannoksiensa mukaan tuo on paljon lähempänä totuutta.

Sillä eikö jumalaisen feminiinin, sen, jonka tontille rakkaus, täydellinen hyväksyminen ja välittäminen väitetyn mukaan kuuluvat, myrkyllisiin toimintatapoihin sisälly juurikin niiden kääntöpuoli: pettäminen, hylkääminen, selkäänpuukottaminen, rakkauden panttaaminen ja sen täysin arvottomille kohteille tyrkyttäminen sen sydämessään ansaitsevien sijaan?

Niiden hylkääminen ja kuolemaan jättäminen, jotka syliin ottamista ja avustetuksi tulemista hengissä säilyäkseen kaikkein kipeimmin tarvitsisivat.

Siinäpä meille ihmisille sana viikonvaihteeksi.

Rakkaus.

IE

Kuva: Marion Wunder / Pixabay