Karma, karmeampi, karmein?

”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.”

No shit, Sherlock?

On kyse henkisyydestä tai mistä uskonnollisesta suuntautumisesta hyvänsä, on kaikkiin niistä sisäänrakennettuna karman ajatus – väite hyvien tekojen palautumisesta takaisin ihmiselämään hyvänä, pahuuden palautuessa pahana, mikä entiteetti sitten tilit uskoman mukaan tasaakin.

Mutta kuinka monelle teistä arvon lukijani karma on toiminut tosielämässä, käytännön tasolla tai edes määritelmätasolla? Kuka voi kertoa, kuinka omassa elämässä tehdyt pahat teot olisivat tulleet rankaistuksi ja miten? Tai miten hyvyyden linjan omaksuminen olisi tuonut elämään pelkkää valoa, rakkautta ja aurinkoa?

Määritelmätasolla Wikipedia kertoo asiasta seuraavaa:

”… Säännön ”jokainen niittää sitä mitä hän kylvää” mukaisesti jokainen joutuu lopulta kohtaamaan tekojensa seuraukset ja joko kärsimään ne tai sovittamaan ne. Teosofian opetusten mukaan ihminen voi jälleensyntyä uudelleen vain ihmiseksi. Teosofiassa ajatellaan, että vääryydet tulisi antaa anteeksi pahantekijälle. Karma tulee rankaisemaan sitä joka on loukannut toista, eikä ihmisen pidä omalla toiminnallaan kostaa puolestaan.”

Blogirunossani Karma toukokuulta 2019 käsittelin omia kokemuksiani ja tuntemuksiani, ehkä osaltaan silloista toivettanikin siitä, että tilini erään ihmisen kanssa tulisivat tasoitettua. Toive oli turha, routa ei ajanut porsasta kotiin, selvästikin maailma on maistunut hänelle makeammalta kuin koskaan.

En ole kuullut hänestä aikoihin yhtään mitään, joten arvata saattaa että välinpitämättömyys on saanut maailmalta koko ajan palkkaa kaikkena elämän hyvänä, eikä takaisin ole halua palata, saati edes harkita. Miksi olisi?

Sydämeni ei ole koskaan huutanut kostoa, vaan tasapuolista toteutuvaa hyvää meille kaikille, myös hänelle. Silloin kun minua silitetään en luonnollisestikaan halua kurmottaa muita, mutta pitääkö minun vain vaieta, antaa anteeksi ja hyväksyä kaikki katkerat kokemukseni silloinkin, kun saan palkakseni pelkkää nöyryytystä, selkänahan riipimistä karkeimmalla hiekkapaperilla ja suolahappobalsamia sydämeni haavoihin?

Karma, rakkaani, missä perkeleessä sinä jälleen kerran luuhaat?

Pystymmekö elävän elämän tapahtumien tasolla, niin toimijana kuin toiminnan kohteenakaan todistamaan kiistattomasti, että toimintaan tai tilanteeseen reagoimatta jättäminen ja toisen posken kääntäminen olisivat tuoneet palkkiona mukanaan jotain hyvää?

Sanotaan, että anteeksiantaminen ei tarkoita meitä kohtaan tehdyn tekojen hyväksymistä, mutta kuinka moni pystyy todellisuudessa tekemään sydämessään eron ihmisen ja hänen tekonsa välillä? Kuinka monelle meistä joku elämämme itse ilkeistä olisi joutunut maksamaan tekemästään pahuudesta niin, että aiemmin kokemamme olisi jossain myöhäisemässä elämämme vaiheessa tuonut meille korvaukseksi jotain hyvää?

Nykyisen tietoni, tuntemusteni ja kokemusteni kautta, näissä tammikuun 2020 Rapu-täysikuun/kuunpimennyksen energioissa minä väitän, että karma ja sen toiminta ovat ajatuksena kauniita, mutta käytännössä toteutumattomia.

Omalla kohdallani halusin antaa ja saada hyvää, tehden parhaani suhteissani toisiin ihmisiin ja kaikkeen olevaan. Rakkauttani, avuliaisuuttani ja haluani olla toiselle ihmiselle käytettiin hyväksi, ja nyt viekkaus ratsastaa eteenpäin niskojaan nakkoen, tasselit törröllään kohti seuraavia idiootteja.

Ja minä kaivan taskustani viimeisiä vaihtohilujani, huudahtaen juottolan ovesta sisään horjuessani:

”Tuopilliset karmaa koko saluunalle, baarimikko, minä tarjoan!”

IE

Kuva: LoganArt / Pixabay