Päivälleen

Tapasin Tanssijattaren viimeisen kerran Helsingissä päivälleen vuosi sitten, 31.1.2019.

Vuosipäivä siis, tosin mitään juhlittavaa tässä ei ole.

En ymmärtänyt enkä olisi uskonut asiaa silloin, mutta hänen viimeisessä tapaamisessamme minulle esittämänsä kohtaus näytelmästä ”migreenikohtaus” oli jälkeenpäin ajatellen hänen joutsenlaulunsa minulle. Sanan irvokkaimmassa merkityksessä.

Viimeiseksi jäänyt käytännön esimerkki some-kaasuvalotuksesta oli puolestaan viime sunnuntaisessa kirjoituksessani Ensi viikko kertomani ”yhteydenotto joka saapui, mutta vedettiin pois alta aikayksikön”.

Kyse oli hänen Facebookissa kirjoittajatililleni lähettämästään kaveripyynnöstä, joka saapui kuukausien täydellisen hiljaisuuden jälkeen tyhjästä kesken työpäiväni ja jonka hän oli vetänyt pois pari tuntia myöhemmin ennen kuin olin ehtinyt reagoida siihen.

Tyypillinen kaasuvalotökkäys, jonka tarkoituksena ei selvästikään ollut kontaktoida vakavasti tai yrittää selvittää asioita, vaan sotkea, kiusotella, palauttaa mieleeni muistoja jostakin nyt sydämestäni kadonneesta, kuolleesta. Se, että hän oli blokannut minut kaveripyyntönsä poistamisen yhteydessä todisti tuosta aika selvästi.

Mitä muuta voi tarkoittaa ottaa yhteyttä ja vetäytyä – käytännöllisesti katsoen lopullisesti – samantien?

Voisin sanoa ja kirjoittaa vielä niin paljon, mutta toisaalta tunnen sydämessäni kuinka turhaa se olisi.

Niin kärsivällinen ja monella tavoin ymmärtäväinen kuin näiden vuosien aikana olinkin, olen mieluummin kuitenkin aina typerys, tietämätön houkka joka on rehellinen, sydämeltään puhdas ja elää vahvalla tunteella, kuin petollinen, kylmä, tunteeton, ja kiittämätön. Se erotti meidät ihmisinä toisistamme kuin päivän yöstä. Leijonan Skorpionista.

Näytelmä on päättynyt, valot ovat sammuneet.

Viimeisen kerran.

IE

Kuva: Marcel Teske / Pixabay

4 Comments

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *