Puutaheinää

Niin usein näkee ja kuulee ihmisten lupaavan kirkkain silmin asioita, vain huomatakseen saatujen lupausten tulleen petetyiksi, tai kiertoilmaistuna asian tulleen unohdetuksi. Rehellisellä unohtamisella on kuitenkin vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa minkäänlaista todellista tekemistä asian kanssa.

Ja anteeksi vaan arvon naiset totuuden esiin nostamisesta, mutta lähes aina asioiden ja lupausten unohtajia ja tilanteista laistajia olette olleet juurikin te. Ai, mistäkö tiedän? Asia on tullut sattuneesta syystä tutuksi viimeisten vuosien aikana kerta toisensa jälkeen.

On luonnollisesti niin, että esimerkiksi tapaamista suunniteltaessa kahdesta sopijapuolesta se, jolla on enemmän halua tavata toinen pitää huolen asiaan palaamisesta. Toisaalta sen joka jotain lupaa, on lupauksensa pidettävä. Parhaassa tapauksessa molemmat, toisiaan aidosti sydämestään arvostavat osapuolet kannattelevat tekemäänsä keskinäistä sopimusta tasapuolisesti, toinen toisensa kanssa tässä paremmuudessa keskenään kilvoitellen, ehkä tarpeettomankin arkaaisesti asian ilmaistakseni.

Tämä siis ideaalimaailmassa ja ideaalielämässä.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut kerta toisensa jälkeen, että sitä, jota asia ei loppujen lopuksi oikeasti kiinnosta nakkelee niskojaan ja etsiytyy jonnekin muualle, parempaan, mukavampaan, joviaalimpaan, mielenkiintoisempaan seuraan väittäen unohtaneensa lupauksensa tai parhaimmillaan ilmoittaen omien suunnitelmiensa pikamuutoksesta aivan viime hetkessä.

Arvotonta, kylmää opportunismia ja pinnallisuutta.

Se, mitä harvoin sanotaan ääneen, mutta mikä on ghostaajan tai muualle etsiytyjän toiminnasta helposti tulkittavissa ja koodattavissa on seuraava ajatus: ”Sun seurasi nyt vaan sattuu olemaan paskempaa kuin sen-ja-sen.”

Kiitos paljon ghostaajille, kiitos myös liukutaklaavalle Senjaselle tai jollekin hänen vieläkin lipevämmistä manttelinperijöistään. Manttelin? Sinänsä mielenkiintoinen kielikuva verrata ”vuorille pakenevia” kauhtuneisiin mantteleihin, mutta toisaalta asiat on sanottava rehellisesti juuri niin kuin ne ovat.

Englanninkielinen sanonta kuuluu:”Where there’s a will, there’s a way”, eli jos todellista tahtoa ja halua tapaamiseen ja annetun sanan pitämiseen on, niin kaikki järjestyy. KAIKKI.

Jos todellista tahtoa, halua ja ennen kaikkea luottamusta ei ole, ei ole olemassa tietäkään.

Tämä tiedoksi kaikille, niin kauhtuneille mantteleille kuin niitä kuola valuen metsästäville Senjasillekin.

IE

Kuva: Prettysleepy / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *