Tosiystävänpäivä

Ystävänpäivä – päivän ystävä?

Ensi perjantaina 14.2. vietämme jälleen jokavuotista jeejee-päiväämme, ystävänpäivää.

Ystävänpäivänä muistamme kaikkia ”ystäviämme”, mukaan lukien lähes koko somemaailma, lätkimme virtuaalisia high fivejä ympäri maailmaa, kiittelemme ja kehumme toisiamme maasta taivaisiin ja olemme maailman omistajia kiitosten ja ylistysten antajina siinä missä niiden vastaanottajinakin.

Kaupallistettu, pinnallistettu, feikattu, amerikanisoitu ystävänpäiväpaske on hörhöilyä, kukkia, tekopositiivisuutta, kiitoksia ja ylistyksiä ilman mitään syytä, Suomessa onneksi suhteellisen harvoin bemyvalentine-tyyppistä sontaa. Kaikkea sitä, mikä pitäisi pitää saatanan kaukana todellisesta ihmisestä ja ihmisyydestä, todellisista ystävistä ja ystävyydestä.

Some-maailma on tehnyt muistamisesta niin lapsellisen helppoa ja kuitenkin sen vähänkin toteuttaminen jää usein tekemättä. Minultakin. Varsinainen vara-jeesus, siis…

Toisaalta, viimeinen vuosi on poistanut yltäni moninaisia feikkikaapuja, enää en vaivaudu esittämään hylätyksi tulemisen pelosta parempaa tai henkisempää kuin mitä todellisuudessa olen. Olen se paskavarvas mikä olen, take me or leave me.

Esimerkiksi he, jotka tänä vuonna saavat minulta ystävänpäivämuistamisen, kuuluvat todellakin hyvin pieneen sisäpiiriini. Viimeisen vuoden aikana käynyt leikkuri on pitänyt tarkkaan huolen siitä, kenelle kiitos vierelläni seisomisesta kuuluu.

Kaikkien niiden, jotka eivät muista toista ihmistä millään tavalla yhtenäkään muuna päivänä vuodesta, on parempi unohtaa muistamiset myös ystävänpäivänä. Yhdellä päivällä, yhdellä toivotuksella, yhdellä puolivillaisella ajatuksella ei korvata koko muuta vuotta, vuosia elämästä, saati sitten koko elämää.

Mutta palataan takaisin pääasiaan: kaiken pintapaskeen ja bling-blingin alla, mikä on ystävänpäivän pohjimmainen, todellinen sisältö ja viesti meille?

Todellinen ystävä on hän, joka uskaltaa ottaa yhteyksiä silloinkin kun aurinko ei paista, silloin kun tietää tai arvelee itseään tarvittavan. Hän tarjoaa apuaan myös silloin, kun toinen ei tohdi, jaksa tai osaa pyytää apua, mutta jostain rivien välistä aistii hänen kiikunkaakkuilevan.

Silloinkin, kun se ystävä ei kaikessa kurittomuudessaan tai suoranaisessa syvälle sieraimeen keskisormea tunkevassa vittumaisessa ärsyttävyydessään tuntuisi ansaitsevan huomiotamme ja tukeamme, silloin hän ennen kaikkea, toden totta sitä tarvitsee.

Tosiystävänpäivä on joka päivä, ei vain kerran vuodessa.

Be here now (or not at all).

IE

Kuva: Vitabello / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *