Huomenna

Tämän viikon alusta alkaen olen saanut olla etätyössä työkavereitteni tapaan.

Olen kokenut tuon todella nautinnollisena, ehkä introperttiyteni on sittenkin suurempaa kuin mitä olen halunnut edes itse itsessäni uskoa.

Samaan tapaan pitkäaikaissairaiden joukkoon kuuluvana ymmärrän hyvin viranomaisten varoittelut kontakteista sairastuneisiin, liikkumisesta joukkoliikenteessä, julkisilla paikoilla tai kansankokoontumisissa. En aio härkäpäisesti härnätä kohtaloani etsien sairastumismahdollisuuksia, elän rauhassa omassa itsessäni ja rauhassani niin kuin parhaaksi katson.

Elän elämääni.

Ystävät rakkaat, huolimatta siitä kuinka moni meistä on täällä huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna, on hyvä muistaa, että pidemmässä katsainnossa, ihmiskunnan historiassa tämäkin virusepidemia on nykyisistä ylitsepursuavista katastrofiuutisista huolimatta pelkkä kärpäsenpaska valtameressä.

Ihmisyyteen ja elämään kuuluu, että aika hioo veden hellyydellä mielessämme muistojen ja tunteitten teräväsärmäisiä kiviä pyöreämmiksi, tasoittaen aikanaan suurtenkin katastrofien murtolinjat ja tunnemyrskyt helpommiksi käsitellä, tuntea, ymmärtääkin.

Nauttikaamme elämästämme niine mahdollisuuksineen ja siinä kapasiteetissa kuin se juuri nyt mahdollista on.

Muistakaamme kanssaihmisemme, heidän olemassaolonsa, pärjäämisensä ja hyvinvointinsa, siinä missä heille antamamme lupauksetkin. Ne täyttämämme, jotka saivat sydämet laulamaan, siinä missä ne toistaiseksi vielä toteuttamattomatkin. Ne, jotka meillä on vielä mahdollisuus täyttää.

Myös viruksen jälkeisenä aamuna aurinko nousee.

Luottamusta ja rakkautta tulevaan viikonloppuunne,

IE

Kuva:  enriquelopezgarre / Pixabay