Merkkipäivä

Tapanani on ollut blogeissani muistella jos jonkinlaisia asioita, tasalukuja, vuosipäiviä siinä missä muitakin elämäni merkityksellisiä kokemuksia ja tapahtumia.

Siinä suhteessa tämä blogikirjoitus ei ole poikkeus.

Ehkä jotkut teistä mukanani blogipiireissä alusta saakka matkanneista muistatte, että tasan vuosi sitten, 31.3.2019, julkaisin nimimerkillä Ihmistä Etsimässä ensimmäisen blogikirjoitukseni nimeltään Ensimmäinen askel. Siinä valotin taustaa blogitielle lähtemiselleni sekä sitä, mitä olen toivonut tästä saavani ja mitä tieltäni löytäväni.

Mennyt vuosi on pitänyt sisällään monenlaista myllerrystä, niin omassa elämässäni kuin koko maailmankin tasolla. Asioita, joiden vaikutuksista meidän kaikkien elämään tällä pallolla ei kenelläkään ollut vuosi sitten edes pienenpientä aavistusta.

Yli 150 kirjoitusta ja reilusti yli 12000 lukukertaa kertoo minulle sen, että kirjoituksillani on ollut lukijoita. Ihmisiä, joita tekstini ovat liikuttaneet ja ihastuttaneet, siinä missä varmaan vihastuttaneetkin. En ole riittävän mediaseksikäs (jos muutenkaan) satoihin tuhansiin lukukertoihin päästäkseni, mutta kuinka moni keski-ikäinen bloggaava miehenköriläs sitä on?

Mukanani on kulkenut harvalukuinen joukko todellisia uskollisia ystäviä, ihmisiä, joiden joskus hiljaiseen, toisinaan tekstiksi ja puheeksikin formuloituun tukeen ja kannustukseen olen voinut ja saanut luottaa alusta lähtien. Sydämellinen kiitos kaikille teille, tiedätte keitä olette! 🙏💗

Toisaalta myös jotkut niistä ”toisista”, jotka ovat halunneet joko unohtaa minut tai tulla minun unohtamikseni, ovat onnistuneet tavoitteessaan, good riddance.

Ja onpa Google Analyticsin mukaan tekstieni seurailijoina ollut myös Bahrainin botteja, Australian aboriginaaleja, Uuden-Seelannin kiwinkasvattajia, kuin Tanssijatarkin kanarialintuineen. Sanalla sanoen, kattava kokoelma kaikenlaisia entiteettejä ympäri tämän korona-viruksen kalmaisissa lonkeroissa riutuvan pallon.

Tällä hetkellä sisälläni on rauha, jonka ero ulkomaailmasta ja tiettyjen perusasioiden kohtaaminen on tuonut. En tiedä kauanko tilanne kestää, mutta nautin siitä niin kauan kuin se mukanani kulkee.

Kaikki tuo tulee epäilemättä vaikuttamaan kirjoittamiseeni, aika näyttää miten.

IE

Kuva: Cock-Robin / Pixabay (muokattu)

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *