Nuuskakairan politiikkaa

Istuima meilä tässä yks ilta Vertin ja Unskin kans kahvekupillisen ääressä ja pohimma, että mitenkäs näitä meän pollittisia kuvioita vois vähhiin muuttaa eli selvälä meänkielelä sanottuna uuvistaa.

Vuosikymmenet on menty sammaa rattaa, ja onko se maalima tästä niilä evväin valmistunu? Ei niin.

Ja ko meilon tässä etuskuntavaalikki aika vasta lusittu parpinukkehallituksinheen kaikkinheen, niin met aattelimma väärtien kans, että nytpä meilä häätyy kasata tänne Nuuskakaihraan aivan omanlaisensa uus pollittinen akenta, niinko net kaiken mailman herraskaiset aina niin mukahienosti sanova. Met olema niin tottuhneet meän vanhoin puolueissiin, että voipii olla vaikeampi kattoa asioita vähhiin eri kulmasta. Siihenki meillon aivan uuet kuviot.

Aattelimma, että otamma niin Suomen ko Ruottinki puolen jokilaaksot mukhaan kaikkine meänkielen puhujinheen, ja julistamma rauhassa ja rakkauessa aluhheen aivan omaksi ittenäiseksi valtioksensa, jonka nimi vois olla vaikka Meänmaan Tasavalta. Kansallislaulun vois kirjottaa ja esittää vaikka se pänti The Meänland, kyllä kait tekki sen tiättä? Meänmaan lippukihan on jo olemassa, että sitäkhään ei tarvis enhään eriksensä suunitella.

Polliittisesti hommat voisit mennä vaikka näin: ensinnäki kaikki meän ja ruottinpuolen vanhat puoluhheet lopetettas ja jaettassiin äänestäjät kahtheen plokhiin eli uutheen puolueesseen:

Sole Mikhään koostuis vappaamielisistä liperaaleista, eli selvällä meänkielelä sanottuna niistä, joilekka tulevaisuus on enämpiki mahollisuus ko uhka. Rivien välistä voitta tet älykhäämmät lukea, että mie kuulusin ehottomasti tähän porukhaan, sevverran vilperttinä nuot minun kanssasuunnittelijat minua kuuluva pitävän. Eikä siinä mithään, voimmie vain liperaaliki olla, eikös niillole naistenki kans kovasti menestystä?

Ei Se Kannatte taas olisit tämmösiä vakhaan ja varman etenemisen puoltajia, että kaikki jatkuis melkhein niinkö ennenki. Unski tunnustautu heti tämän porukan kannattajaksi. Puoluhheen sisälä olisit sitte jäärät omissa kuppikunnissansa ja vääntäsivä keskenhään hammasta purren kättä siittä, mitenkä asiat menis, niin että olkapäät vain lopsahtelis pois paikoilthansa.

Ja niinkö jokkaisessa kunnollisessa kahen vaihtoehon valinassa, oli se vain meilläki yks joka istu aijan päälä. Vertti se ei osannu päättää kumpaa porukkaa solis, ja niin se päätti perustaa esikuvansa Väyrysen Paavon taphaan ittelensä ja kaltasillensa kokohnaan uuen puoluhheen: Meänmaan Keskustan. Ei helevetti… Piti sillä Vertillä mennä sitte tämäki soma kakspuoluekuvio pillaahmaan… Mutta olkhoon.

Kielikysymyksestä ei tarvinnu tapela, ko meänkieli kaikkine paikallisine variaatioinensa olis koko Meänmaan aluhheela ainoa käytössä oleva kieli. Siinä sais laittaa hoot aivan sinne ko lystää, niin kauan ko net vain tulisit oikheissiin paikhoin. Vois mennä hyvällä omallatunnolla mennä kattohmaan siinä missä kattomhaanki. Voi että ko oliski soma homma. Tasavallan resitentti valittais vuojeksi kerralhaan, vuorotellen Ruottin ja meän puolelta. Ministerit olisit sitte aina vastakkaiselta puolelta ko resitentti.

Sitte ko alethiin rahasta ja vallasta vänkäähmään, niin siinäpä sitte alko tulehmaan vähin ryppyjä rakkautheen. Unski sanoa paukautti, että hänestä tullee ensimmäinen resitentti, ko hänen puolue pittää yllä kunnollisia vanhan kansan arvoja. Vertti taas totes, että ko Keskustalla on eniten kannattajia, niin hänestä pittää tulla resitentti. Mie taas yritin rakentaa rauhaa vähän niinkö Talai Laama ja ehottaa, että olisko meistä liperaaleista (elikkä minusta) sittekki parasta alottaa, ainaki niin että saatas hommat liikheele.

Huutokilpailuhan siittä sitte tuli ja ilta päätty siihen, ko Vertti suuttu pahanpäiväsesti, pamhautti nyrkin pöythään ja tokasi silmääkhään räpsyttämättä Unskile, että Meänmaan Keskusta ei enhään neuvottele vallasta ja tallouellisista kysymyksistä Ei Se Kannatte-hunsvottien kans. Unski totes puolestansa, että tämmöstä riianhaastoa hän ei kattele, nyt tulee ylleislakko, ja sen tuloksenna Ei Se Kannatte ei tule huomena ottamhaan ossaa jo viikko sitte sovittuun Sole Mikhäänin, Meänmaan Keskustan ja oman porukkansa puusavothaan Mellakoskela. Niivvain. Siihen se sitte jäi pöyän äähreen yksin istumhaan se Sole Mikhään, naisten liperaali suosikki…

Muttei mithään niin pahhaa etteikö jotaki hyvvääki. Illan kolmannessa kahvepannullisessa olis näköhjään vielä pari kupilista jäljelä, pullaleetastaki vielä pari pallaa, ja Ruottin puolelta Norrpottenin TV kakkoselta olis vartin päästä alkamassa Meänlantin konsertti. Eli tarkemin ko ajattellee, niin ei tässä oikeasthaan mene ollenkhaan huonosti. Huomena net on varmasti nuot väärtikki jo sen verran rauhottunheet, niin että met pääsemä porukalla puitten hakhuun, niin met resitentit, herrat ko narrikki.

IE

Kuva: Meänmaan lippu/flaku / Wikipedia, public domain.