Koronan jälkeen

Vaikka kärvistelemmekin vielä tällä hetkellä koronan uhan ja vaikutuksen alla, suuntaan kuitenkin mielessäni katseeni jo aikaan koronan jälkeen. Siihen menee epäilemättä vielä kuukausia, mutta aikanaan kaikki tulee palaamaan, jos ei täysin entiselleen, niin ainakin samaan suuntaan kuin mistä aikanaan lähdimme liikkeelle. Kuinka pitkälle samaan, sen tulemme näkemään.

Ne ihmissuhteemme, jotka ovat hakeneet viime aikoina, joidenkin kohdalla viime vuosinakin uutta formuaan, ovat muotoutumassa kohti uutta.

Toisaalta menneitä muutamaa viime vuotta muistellessani, olen huomannut haasteita olevan joissain omissakin ihmissuhteissani. Ja jos ihmissuhteisin on muodostunut railoja, niiden ensimmäiset pienet mikrohalkeamat ovat ilmaantuneet jo paljon ennen nykytilannetta, paljon ennen edes ajatusta siitä, että jokin terveyttä uhkaava pandemia saattaisi pistää koko pallomme niin sekaisin kuin mitä nyt on käynyt.

Tämä aika on opettanut meille fyysistä eristäytymistä, välimatkan pitämistä kanssaihmisiimme ja fyysisen kosketuspuhtauden merkitystä. Uskon eristäytymisen olevan meille suomalaisille hyvin monen kohdalla täysin luontaista ja luonnollistakin.

Tiedän että moni kokee yksinäisyyden ja eristäytymisen myös uhaksi, toisille se on mahdollisuus saada tutkia itseään ja sitä, mitä omassa mielessä ja sielussa liikkuu. Joitakin meistä tuo pelottaa, oma itseys kun on tavallisesti niin helppo piilottaa normaalielämän kiireen ja pitkälle ennalta ohjelmoidun tulevaisuuden alle. Nyt tuota tekosyytä ei ole olemassa.

Olen kuitenkin aivan varma siitä, että nämä koronakuukaudet eristyksineen kaikkineen tulevat vaikuttamaan paljon ihmisten välisiin suhteisiin. Siihen, miten toisemme näemme ja kohtaamme, miten toisemme muistamme, mitä heistä ajattelemme ja ennen kaikkea mitä heitä kohtaan tunnemme.

Kaiken jälkeen moni on varmasti paljon aiempaa tarkempi siitä kenet päästää lähelleen, kenet haluaa lähelle ja kenen lähelle itse haluaa. Toisaalta monen tuntema sisäinen tyhjyys voi vaatia täyttyäkseen haitallisia, pahoja tai vaarallisiakin stimulantteja tai kontakteja, jotka itse tilanteessa tai siihen mennessä tuntuvat hyviltä, mutta jotka ajan kuluessa osoittavat raadollisuutensa ja myrkyllisyytensä.

Siksi toivon kaikille meille sydäntä ja rakkautta – ennen kaikkea omaa itseämme kohtaan, itsemme löytäen – niin että osaisimme päästää lähellemme juuri ne oikeat ihmiset. Ne, jotka tukevat, nostavat ja kasvattavat meitä, rakkaudella. Eivät hylkää, jätä tai petä.

Ennemmin tai myöhemmin palaamme taas normaalielämään. Aika näyttää kuinka paljon aiemmasta muuttuneina.

Hyvää huomisesta alkavaa uutta viikkoa ystävät, IntroPertti kiittää ja kuittaa.

IE

Kuva: cdd20 / Pixabay

2 Comments

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *