Rakkauden hinta

Sanotaan, että ilmaiseksi saatua – mitä hyvänsä ilmaista – ei arvosta.

Ei osaa, sillä niin tietoisesti kuin ennen kaikkea alitajuisesti ihminen peilaa kaikkea sen rahalliseen arvoon tai sen hankkimiseen käytettyyn työmäärään. Vastiketta saadun, olkoonkin elämää suuresti helpottaneen avun moni arvottaa useimmiten vähäiseksi, etenkin mitä enemmän aikaa itse tilanteesta kuluu.

Tuota olen joutunut pohtimaan hyvin usein.

Niin usein lahjan antaja ja lahja liudentuvat vastaanottajan sydämessä pikaisesti olemattomiksi ja merkityksettömiksi unohtuakseen lähes saman tien, olkoonkin että suurimmassa avuntarpeessa ja sen vastaanottaessa laupias samarialainen voi tuntua vastaanottajalle mikrosekunnin ajan jopa inhimilliseltä ihmiseltä.

Miten sinä itse arvotat itsesi ja sen mitä annat muille rakkaudella, itsestäsi, sielustasi, sydämestäsi?

Usein ne ovat niitä ei-mitattavissa olevia, pieneltä tuntuvia asioita jotka toisaalta tekevät kanssaihmistesi elämästä parempaa, helpompaa, ongelmattomampaa. Niin tärkeitä, mutta samalla niin helppoja unohtaa. MOT.

Toisaalta on myös aivan selvää, että monelle saajalle lahjan antaja ja lahja korreloivat toisiinsa.

Jos lahjan antajalla on saajan sydämessä arvoa, on lahjallakin arvoa. Jos taas ei, niin sama lahja joltain muulta tuntuu toisarvoiselta. Lahjan antaja on sen vastaanottajalle vähintäänkin yhtä tärkeä kuin lahja, mitä läheisempi, sen tärkeämpi. Reagoinnissa lahjaan mitataan aina lahjan antajan arvo sen saajalle.

Ja jos vastaanottaja ei ymmärrä kiittää saamastaan, huomioi tai ilmaise muuten arvostavansa saamaansa lahjaa, onko niin että hän ei sydämessään oikeastikaan arvosta sitä? Jos pieni hetki lahjan saamisen jälkeen vastaanottaja ei enää iloitse siitä, ovatko lahja tai sen antaja saajalle arvottomia? Sen tietää jokainen saaja itsessään, eri asia uskaltaako hän tunnustaa kiittämättömyyttään edes itselleen.

Toisaalta myös rakkaudesta maksaa. Voi maksaa. Saa maksaa.

Vastarakkaudella, tuella, huolenpidolla, vastapalveluksilla, joissain tapauksissa rahallakin. Kaikki toistensa kanssa yhtä arvokkaita, osittain myös toistensa rajat ylittäviä, toisiinsa sekoittuvia. Parhaimmillaan rakkaus, suurin lahja kaikista annetaan ja otetaan vastaan avoimesta sydämestä, ilman pidikkeitä, ilman ehtoja, ilman vaatimuksia. Ilmaisena.

On täysin vastaanottajan päätettävissä, miten kohdalleen osuneen rakkauden eri ilmenemismuodoissaan arvottaa. Kaikkein turhinta universumissa on rakkaus jota ei oteta vastaan, ei arvosteta, ei palauteta, ei jaeta eteenpäin.

Rakkaus toivoo tulevansa vastaanotetuksi, saavansa täydellistyä omassa vastapuolessaan. Täyttäessään tarpeen toisessa tulee täydellistetyksi myös itsessään.

Yin ja yang.

Onko universaali rakkaus tai henkinen rakkaus parempaa tai arvokkaampaa kuin materiaalinen rakkaus tai lihallinen rakkaus? Mikä tekee toisesta rakkauden muodosta parempaa tai arvokkaampaa kuin toisesta?

Minä väitän, että kaikki rakkauden lajit ovat saman arvoisia ja toisiinsa verrattuna aivan yhtä hyviä ja arvokkaita. Moraalikäsitykset ovat henkilökohtaisia, oman vakaumuksen asioita, niistä jokainen voi ja saa päättää itse.

Mitä on sinun antamasi ja saamasi rakkaus? Mikä on sinun rakkautesi arvo, rakkautesi hinta?

Itsellesi, koko universumille.

IE

Kuva: S. Herrmann & F. Richter (Pixel 2013) / Pixabay (kuvaa muutettu)