Tapahenkisyyttä

”Stop telling people that no one will love them until they (learn to) love themselves. Stop planting the idea in people’s brains that they are unworthy of love because of their own struggle.”

Henkisissä piireissä vuosikausia pyörineenä olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut henkisyyden pimeästä puolesta.

Siitä osasta henkisyyttä, joka hyväksymisen, ymmärryksen, rakkauden, toisten auttamisen ja valon sijasta korostaa omaa joka asiassa hehkuttamaansa oikeassa olemistaan, tehden pilaa kaikista toisinajattelijoista. Heistä, joilla on kaunis sydän ja jotka uskaltavat myös kuunnella sitä. Heistä, joille jokainen aamu ei ala palleramstedtmaisen aurinkoisesti vaan joskus sydäntä painavat jo aamusta nousevan päivän koettelemukset ja haasteet.

Kaikki kun ei ole aina auvoa.

Tuo alussa esiin nostamani väärän valon puoli on sitä osaa henkisyydestä, joka on aina olevinaan joka asiassa oikeassa, tietävänsä kaikissa asioissa niiden oikean laidan, pystyvänsä avaamaan ylivertaisella intuitiollaan ja henkisyydellään mukamas kaikille meille ymmärtämättömämmille asioiden syvimmän totuuden, ja tuovansa omaan elämäänsä onnistuneesti rakkautta ja yltäkylläisyyttä joka päivä.

On äärimmäisen kovaa ja tunteetonta rankaista jo muutenkin tilanteessaan heikoilla olevaa ihmistä syyllistämällä häntä siitä, että hän olisi itse tilannut eli manifestoinut elämänsä kaikki haasteet. Että hänen sisäinen virityksensä tai sen puutteet ovat aiheuttaneet sen, että hän ei ole pystynyt löytämään hänet hyväksyviä ja rakastavia ihmisiä, luomaan omasta elämästään henkisesti ja fyysisesti tyydyttävämpää tai taloudellisesti kantavampaa.

Niin monessa henkisessä ympäristössä ja seurassa tuo ”oma on syysi, olet saanut juuri sitä mitä olet manifestoinnillasi tilannut”, kuuluu valitettavasti kuorossa kestotoistettaviin mantroihin, joilla pätemään pyrkivät laumasielut yrittävät tehdä itsestään parempia ja pyhempiä muiden tavan tallaajien joukossa. Siksi omiin pieniin piireihini kuuluu laumasielujen sijaan yksinäisiä susia, rakastavia sydämellisyyksiä, heitä, jotka ovat vuosikausia osoittaneet pystyvänsä kohtaamaan ihmisen ihmisenä. Kiitos teille kaikille että olette 💝

On niin paljon helpompaa syyllistää ryhmässä muiden samanlaisten mukana yksilöä, avuntarvitsijaa tai -pyytäjää suoraan tai rivien välissä ja jättää hänet yksin kuin auttaa häntä. Osoitella sormella ihmistä, joka tarvitsisi avukseen koko käden kaikkine sormineen, koko ihmisen käsineen, koko ryhmän ihmisineen.

Varsinaista tapahenkisyyttä.

Ei jatkoon.

IE

Kuva: StockSnap / Pixabay