Tunnepakastin

”Rakkauden kääntöpuoli ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.”

Individualismin kaapuun pukeutuva välinpitämättömyys ja itsekkyys ovat saamassa lisää valtaa. Monen ihmisen kuulee sanovan: ”Lähden liikkeelle, ulos, toisten kaltaisteni joukkoon. Minun täytyy näkyä ja tulla nähdyksi. En välitä siitä mitä muille tapahtuu, kunhan itselläni on helpompi olla. Pois alta.”

Nuoret, nuorekkaat ja nuorelliset alkavat välinpitämättömyydessään parveilla. Tämän viikonlopun satojen ihmisten auto- (tjsp) kokoontuminen Tampereella ja sen ympäristössä puhuu yhtenä esimerkkinä selvää kieltään, rivien välissä: ”Sama vaikka vanhat ja heikot kuolevatkin, me kokoonnumme. Ei meitä kiinnosta.”

Kiitos mielipiteestänne.

Viime aikoina yllättävän moni omien piirieni ihminen, jotkut ystäviäni, jotkut tuntemiani on siirtynyt täältä valoon. Syynä ei ole ollut monessakaan tilanteessa ainakaan vielä korona, vaan muut vakavat sairaudet ovat korjanneet satoaan. Aivan kuin universumi tekisi tilaa uudelle uudelle normaalille.

Tuo on antanut lisää ajattelemisen aihetta itsellenikin. Minun iässäni ja terveystilanteessani kun joutuu pakostakin harkitsemaan myös sitä vaihtoehtoa, että arpalippuni vuoro saattaa tulla tämän pandemia-ajolähtöarvonnan aikana, vaikka mikään terveydessäni tai jaksamisessani ei vielä tällä hetkellä puhu sen puolesta.

Ja toisaalta tiedän, että vaikka jättäisin tämän maailman jo tänään, olen tehnyt ihmisenä ja kauniina sieluna sen mihin olen tässä elämässä pystynyt. Epätäydellisenä, lähtiessäni ehkä epätäydellisempänä kuin tänne tullessani.

En kuitenkaan jättäisi jälkeeni yhtäkään toteuttamatonta lupausta, toisille sydämille suomaani sitoumusta, sydänverelläni kirjoittamaani pyhää valaa. En ainoatakaan pilkalla, ylimielisyydellä tai tarkoituksellisella petollisuudella särjettyä sydäntä.

Omalla kohdallani tunnen koko ajan vähemmän vihaa ja pettymystä minut joskus pettäneisiin, enemmän välinpitämättömyyttä ja suoraan sanoen alan nauttia tilanteesta. Ehkä on paikallaan nakata popparit mikroon ja alkaa seuraamaan showta. Maailma kun on pieni ja sosiaalisen median ulokkeet kaverin-kaverin-kaverin-kontakteineen näkevät ja kuulevat kauas.

Ehkä sofistikoitunut välinpitämättömyys, täydellinen tunnepakastin on sittenkin emootiopaletin kaunein värisävy. Ehkä nykysuomen thirtysomethingit ja heidän jälkipolvensa ovat päätelmissään sittenkin oikeassa.

Aika uudelle ajalle, uudelle ajattelulle?

Ajalle ilman heikkoutta.

IE

Kuva: smokefish / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *