Aamun avaus
Taiston tämän tahdon voittaa, taasen testi voimain koittaa,
joka viikko tyhjään pakin, otan matsin kanssa kakin.
Ikiroutaa pahempana, pidän tätä, tulee mana,
nyt mä tiedän kohtaloni, tuskaan tähän kaatuu moni.
Eipä riitä hommaan hetki, tulee pitkä kakkaretki.
Kovana kun jähmää maha, tilanne on hyvin paha.
Naamaan heitin Levolacit, että irtois superkakit,
senkö pitäis mua auttaa, kuolo urhon ennen sauttaa.
Aika mataa, ei se lennä, taivaan iloon mieli ennä.
Viihdykkeenä töllö luurin, uutisissa itkumuurin,
kuvia taas tarjoavat, Aamu-tv:n toimittajat.
Huvita ei tämä jätkää, katselisin vaikka lätkää,
”Urheilua monenmoista, puhelimen näyttö toista!”
Eipä kuule mua luuri, aamuisin ei sportin tuuri.
Veden loiske korviin entää, naapurilla kyllä lentää,
kademielel’ Toomast’ kiroon, irtoo voimasana Viroon.
Hiessä uiden pötköö pukkaan, rohkeus vajuu villasukkaan.
Vihdoin viimein ukset aukee, suolistosta lama laukee,
parantaa se hieman oloo, pönttöön hyökkää monta kiloo.
Nyt jo tuntuu paremmalta, paine katoo rinnan alta.
Ensi kertaan tällä pärjään, naapurille vielä ärjään:
”Tunge tulppa persuksiisi, taikka tulee käymään hiisi!
Yritä nyt tämä muistaa, asiaa en halua toistaa:
Vaimenna sä loiskehesi, hiljaisesti vedä vesi.
Tarvi sun ei iloos loistaa, oman kehun sanaa toistaa,
rauhaa naapurustoos niitä, vaiti onnestasi kiitä!”
Toomas Viron, miesnä kansan, paljon tiesi, avun tuotti.
Naapurille nyrpeälle, parhaan lääkkehensä juotti.
Jopa aukes röörit iloon, ilkeys vaihtui rentoon oloon,
arvostus nyt syvä, suuri, parhaimman on naapurin.
Naapur’suhteet hyvät, jalot, tämän tarinan on pointti,
Viron valo kirkkaimpana, ummetuksen pahan voitti!
IE
Kuva: Darko Djurin / Pixabay
About The Author
