Vanhuus

Vanhuus elämänvaiheena, tilana ja tilanteena ei todellisuudessa riipu pelkästään iästä, vaan se tulee silloin kun elämässä kohtaa lopullisen luopumisen pakon, jossa ihmiseltä itseltään ei tahtoa, lupaa tai suostumusta kysytä.

Vanhuus tulee silloin kun elämän unelmat, rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen toive kuolevat.

Se tulee silloin, kun maailma muuttuu värikuvista mustavalkoiseksi, vanhojen laatikkokamerakuvien kaltaiseksi kauhtuneeksi, tunkkaiseksi harrastelijan vahinkoräpsäytykseksi.

Maailman värien katoamisen tuloksena alan nyt, reilusti yli viisikymppisenä tajuta oman rajoittuneisuuteni, kyvyttömyyteni ja osaamattomuuteni.

Sisäinen lapseni on joutumassa vanhainkotiin.

Ymmärrän sen, että kaikista ei tule kaikkea, kaikki eivät saa tai saavuta kaikkea haluamaansa, kaikki ihmiset ja asiat eivät kohtaa. Aivan sama sille, mitä kaiken maailman itsensäkehittämiskäännyttäjäpeelot tai henkis-hifistelijät väittävät.

Silloin, kun maailma katoaa ympäriltä elämään omaa elämäänsä värillisessä maailmassa, nauttimaan siitä. Silloin, kun toisten elämässä, piireissä ja kuvioissa ei ole aikaa, paikkaa eikä tilaa itselle.

Silloin, kun monet ympärillä etsivät tekosyitä välttääkseen kohtaamasta ihmistä ja sen kautta omaa vääjäämätöntä vanhenemistaan. Oman henkisen peilikuvansa katsomista silmästä silmään.

Siitä tietää tulleensa vanhaksi.

IE

Kuva: terimakashi0 / Pixabay (kuva muutettu mustavalkoiseksi)

2 Comments

Add a Comment