Kaikki yhtä?

Yksi henkisyyden alueen suurimmista kusetuksista liittyy usein esille tulleeseen ja monessa paikassa kuorossa toistettuun, mantran tapaiseksi muodostuneeseen hokemaan:

”Olemme kaikki yhtä.”

Kaikki yhtä? Tosissanneko niin väitätte?

Maailmaa ja sen menoa seuratessaan on voinut etenkin viime aikoina kiinnittää häkellyttävän usein huomiota ihmisten erilaisuuteen ja erilaistumiseen, etäisyyden ottamiseen ja kuppikuntaistumiseen niin isommissa kuin pienemmissäkin piireissä.

Se, mikä lyö usein kasvoille avokämmenellä on, että niin monien ihmisten ajatukset, käsitys omasta itsestä ja tavasta toimia toisten ihmisten kanssa ovat täysin epäsuhdassa keskenään. Mikäli tuota alussa esiteltyä ajatusta toteutettaisiin avoimesti, puolueettomasti ja koko maailmaa syleilevästi se toisi paratiisin maapallolle, mutta no such luck.

Ruoditaanpa tuota lausahdusta hieman tarkemmin. Katsotaan ensinnäkin keitä ovat ne ”kaikki”, jotka ovat noille kauniin henkisyyden hurmahenkisille airueille sielunsiskoja ja -veljiä? Onko noiden heidän ”kaikkiensa” ulkopuolella epähenkilöitä, jotka eivät heidän joukkoonsa kuulu?

Yllätys yllätys, kyllä on, totta mooses.

Elämä on valintoja, jotka ovat sekoitus tietoisista ja alitajuisista herätteistä. Ne perustuvat elämässä elettyyn ja opittuun, usein kaukaa lapsuudesta tuleviin toimintatapoihin. Kumarran tuonne, pyllistän toisaalle. Autan ystävääni, tätä kaunista ja hyvää ihmista tässä lähellä, mutta hylkään tuon toisen, epätäydellisen, ruman, riittämättömän tuolla kauempana. Hän ei kuulu elämääni, henkistyköön ja pärjätköön yksin omillaan miten parhaiten osaa – jos osaa – mutta mahdollisimman kaukana minusta ja kaltaisistani.

Ainoastaan rasismin kohteeksi joutuva voi täysin ymmärtää miltä rotuun perustuva syrjintä tuntuu, tai siinä missä hän, jota syrjitään iän, taustan tai sukupuolen takia, puhumattakaan ulkonäön perusteella syrjityistä voi tietää, miltä toisen ihmisen välinpitämättömyyden, ylenkatseen, pilkan, ja jopa vihan kohteeksi joutuminen tuntuu.

Ainoastaan me, tuon kokeneet ja toistuvasti kokevat, tiedämme sielussamme ja sydämessämme miltä tuntuu kun meitä ei hyväksytä, kun emme kuulu joukkoon.

Monelle henkis-ulkokultaiselle ihmiselle nuo ovat automaattisia valintoja, joita ei sen ihmeemmin ajatella, saati kyseenalaisteta:

”Meidän energiat vaan mätsää niin hyvin.”

Energiat? Whatever. Pahinta tilanteessa on se, että hyvin harva tuota hokevista ymmärtää tai edes haluaa ymmärtää omaa toimintaansa ja omia ratkaisujaan. On vaan niin paljon helpompaa ottaa taka-askeleita, vältellä ja liittoutua ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden habitus, tavoitteet ja tapa toimia linjaa omiemme kanssa. Siinä eivät todellakaan kaikki ole yhtä, vaan aivan päinvastoin.

Ainoastaan avoimessa ja toimivassa yhteistyössä toistemme kanssa pääsemme tasapainoon, auttaessamme toisiamme autamme itseämme.

Ja jos joskus, niin juuri nyt tarvitsisimme todellista yhteisyyttä, toistemme ymmärtämistä, rakastamista ja vastaanottamista niin fyysisesti, henkisesti kuin sielullisestikin, ei pelkkiä hokemia, sillä ihmisen elämä rakentuu rakkaudelle. Se on sitä mikä tuntuu sielussa, sydämessä, ja fyysisestikin koko kehossa.

Ilman rakkautta tämä elämä on vain yksi merkityksetön välipysäkki matkalla kohti seuraavaa elämää.

Hyväksy, ota vastaan ja tee yhteistyötä kaikilla elämänalueilla, tai arvota, hylkää, käännä selkäsi ja jätä. Liian moni on päättänyt tehdä tuon jälkimmäisen.

Tuo on se valinta, jonka jokainen meistä joutuu itse lähtökohtaisesti tekemään sisällään ja kohdallaan tai toisaalta kohtaamaan itseään koskien ulkomaailman puolelta. Välimuotoa ei ole, olkoonkin puhdasoppisten hurmahenkien mielestä ajatuksena kuinka dualistinen ja sitä kautta arvoton hyvänsä.

Kaikki elämän päätökset, ratkaisut ja linjanvedot pystytään käytännössä selittelemään parhain päin aivan miksi halutaan. Kuitenkin ainoastaan niiden maalitauluiksi joutuvat tietävät miltä ne syvällä sisimmässä tuntuvat.

Kaikki yhtä, yhtä kaikki?

Katsokaa rehellisesti peiliin pinnallikot, katsokaa itseänne, katsokaa syvälle sydämeenne.

Vieläkin samaa mieltä?

IE

Kuva: Free-Photos / Pixabay