Kotikonnuille

Sitten kun mie Lappiin muutan,
luonnon kantaan, maille Staalon.
Naapuriksi lumimiehen,
kaveriksi pakkasukon.

Helsingistä taattoin maille,
siutti Suomen Napapiirin.
Rajalle läntisen naapurin,
pohjoisen kaarroille kalsoille.

Lapin portit kolkuttelen,
maamon mannut maanittelen.
Kotikonnut hyvittelen,
kas on yletön iloni.

Sinne suuntaan hyvin mielin,
vaik on moni manan mailla.
Siel ol’ koti lapsen pienen,
siellä aloitin oloni.

Siellä elon loppuun jatkan,
palkisilla avoimilla.
Hapen puhtaan hengittelen,
sitä kiittelee kehoni.

Vaikka tienoot kylmät lienee,
matka kotiin aikaa vienee.
Lopussa on kiitos suurin,
lämmin asumus sukuni.

                                                                                       IE

Kuva: Myriam Zilles / Pixabay