Yhden nimen ihme

Kautta aikojen ihmisen nimeen on yhdistetty monenlaisia merkityksiä ja sisältöjä. Vanha hokema kertoo, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Toisaalta jo antiikin roomalaiset tiesivät että nimi on enne, nomen est omen.

Eräs ystäväni oli aikoinaan hieman pahoillaan siitä, että hän oli saanut kasteessa vain yhden etunimen, uskotte tai ette. Ihminen on kuitenkin aina enemmän kuin nimensä, oli niitä yksi tai useampia.

Suomessa lain mukaan etunimien määrä on rajattu neljään, eli sitä pidempiä suomalaisia nimiyhdistelmiä ei pitäisi kaiken järjen mukaan tulla vastaan. Toisaalta jostain ulkomailta saapuneitten nimihimmeleissä saattaa olla vieläkin paljon epälukuisempi määrä nimiä, joten siinä pohdittavaa ja tutkittavaa nimismaatikoille ja nomenklaturisteille.

Toisaalta käytännössä moninimisyys ei merkitse tai tarkoita yhtikäs mitään, paitsi että lapsen syntyessä hänen nimensä suunnittelijoilla on ollut käytössään ruhtinaallisesti aikaa ja tupakka-askien takakansia uuden tulokkaan nimivaihtoehtojen raapusteluun.

Etenkin nyt monet taiteilijat joko vaihtavat oikean nimensä tai ottavat käyttöön taiteilijanimen erottuakseen massasta. Tullakseen huomatuksi, muistetuksi ja palvotuksi new-and-improved -versiona vanhasta itsestään, vanhan nimensä muistojen varjoihin muulta maailmalta kätkien.

Toisaalta nimeä – oikeaa tai taiteilijanimeä – vaihtamalla ihmisen sisin, sielu ja sydän eivät vaihdu.

Laulaja on laulaja oli hänen nimensä mikä hyvänsä, kirjoittaja on kirjoittaja riippumatta siitä millä nimellä tai nimimerkillä hän kirjoittaa ja tanssija on tanssija taiteilijanimestään huolimatta, tuskin koskaan sen takia.

Taiteilijanimi ei tee ihmisestä ihmisenä yhtään sen parempaa tai kauniimpaa, vaikka tottahan esimerkiksi Magnus Florentin Andres Ubaldo de la Fournault-Rochefort-Richelieux vaikuttaa hyvin paljon korkealentoisemmalta, siniverisemmältä ja ehkä sivistyneemmältäkin kuin esimerkiksi Ananias Toropainen (toisaalta nöyrin anteeksipyyntöni kaikille maailman Ananias Toropaisille jos satutte lukemaan tätä tekstiä, tarkoitukseni ei ole loukata, olette mukana vain esimerkin varjolla).

Toisaalta kannattaa aina muistaa, että jokainen meistä on arvokas ja rakastettu ihmisenä, ei nimenä.

Onko jossain päin maailmaa asuva, sata etunimeä omistava ihminen yhtään sen rakastetumpi ja onnellisempi kuin vain yhden etunimen täällä Suomessa omaava?

Voi olla, mutta mitään säännönmukaisuutta tuossa ei ole.

Kyse on vain ja ainoastaan siitä, kuinka ihminen pystyy ottamaan vastaan saamaansa rakkautta. Omana itsenään, ja vaikka olisi tullut siunatuksi vain yhdellä nimellä.

Sillä kauneimmalla.

IE

Kuva: David Bruyland / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *