Keisarilla ei ole vaatteita

”Kerran, silloin kuin sitä kaikkein vähiten odotat tapaat ihmisen, joka pelkällä olemassaolollaan ja energiallaan muuttaa koko elämäsi, koko maailmasi, koko olemisesi perusvireen.”

Niinpä.

Kaikki hänen sinun elämäsi estradille saapumisessaan vaikuttaa ajoitusta ja yksityiskohtia myöden täydellisesti suunnitellulta toistenne löytämiselle, yhyttämiselle, tapaamiselle ja yhdistymisellenne.

Paitsi kun huomaat, että jotkin osat teille luodussa todellisuudessa eivät loksahdakaan kohdalleen. Kun sen tuloksena universumi, kaiken suunnittelija ja orkestroija paljastuu täydelliseksi tumpeloksi, omien mukamas rakastamiensa luomusten yli käveleväksi pahaiseksi amatööriksi, jonka pyrkimys suhmuroida meille ihmisille jotain omasta mielestään parasta saa elämässämme aikaan pelkästään surua ja pettymyksiä.

Silloin ihminen ymmärtää sen, miksi korkein on vaatinut itseään hypetettävän kaikkialla, kaikissa yhteyksissä, kaikessa virallisuudessaan absoluuttisena täydellisyytenä.

Keisarilla ei ole vaatteita.

Yläkerta saa perseilyllään aivan liian usein meidät ihmiset tuntemaan itsemme täysin epäonnistuneiksi. Me jokainen olemme sille ja toisillemme ainoastaan enemmän ja vähemmän epäonnistuneita ihmiskokeita, vailla toivoa, vailla tarkoitusta, vailla todellista sisältöä.

Täydellisiä jumalan kuvia, siis.

Näin jälkeenpäin asiaa katsoen, alkuaikoja lukuunottamatta hyvin harva asia alussa viittaamassani tapahtumaketjussa viimeisen runsaan neljän vuoden aikana on antanut itselleni aihetta tuntea toisin.

Kuitenkin pieni ihminen täydellisessä, avoimessa, sokeassa, kaiken uskovassa rakkaudessaan haluaa aina luottaa parhaaseen. Vielä senkin jälkeen, kun kaikki syyt siihen on tuhottu, kaikki mahdollisuudet kulutettu loppuun.

Rujo Raanakko, ole hyvä, estradi on sinun.

IE

Kuva: Stefan Keller / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *