Munkinkammio

Takana kaksi viikkoa some-dieettiä. Mielenkiintoisia aikoja, monessakin mielessä.

Numeroista päätellen bloggajien Valhalla on lähestymässä nopeammin kuin osasin odottaakaan, eli myöntää täytyy, että lukijarintamalla on viime viikolla ollut todella hiljaista. Kiitos teille harvoille, mutta sitäkin tärkeämmille ja arvokkaammille, jotka olette vielä mukana! 💝

Kuten olen aiemminkin tässä kysymyksessä monta kertaa todennut, kylmät numerot eivät valehtele.

Olen toisaalta huomannut useammankin tietämäni bloggajan vetäytyneen bloggaamisesta tai ainakin vähentäneen kirjoitustiheyttään huomattavasti viime aikoina. Esimerkiksi hyvin korkealle arvostamani sanankäyttäjä Mies Vailla Varjoa on julkaissut tekstejä viimeksi heinäkuussa, eli yli kolme kuukautta sitten, sama trendi näyttää olevan nousussa muutenkin.

Luonnollisestkaan en voi taustoja tarkemmin tietämättä sanoa mistä tauot tai hiljaisuus voivat johtua, syitä on yhtä monta kuin kirjoittajiakin ja loppujen lopuksi todellisen tilanteen tietää ainoastaan kynänkäyttäjä ja ajatuksenliikuttaja itse.

Ehkä sanottava loppuu, seuraajat kääntävät selkänsä tai elämässä tulee vastaan suurempia haasteita joihin täytyy keskittyä. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään pahaa 🙏

Ja kai munkin täytyy varmaan ostaa se suurempi kovalevy tekstien tallentamista varten, ja sulkeutua munkinkammiooni kirjoittamaan ainoastaan itselleni, kun ei munkki käy.

Pun intended, monella tasolla.

Toisaalta asiasta kolmanteen, tunnen nyt tosielämässäni, ensimmäistä kertaa näiden lähes viiden viime vuoden aikana, että olen pystynyt leikkaamaan erään aatamin kylkiluun lopullisesti irti itsestäni ja toivottamaan hänelle ansaitsemansa mukaista matkaa sinne jonnekin, minne hän haluaa päätyä. Wherever that is.

Munkinkammio on munkin kammio.

IE

Kuva: Stefan Keller / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *