Nollasummapeliä

Joskus vuosia sitten kirjoitin eräässä kirjoitusharjoitus-runontapaisessani jotakuinkin seuraavasti:

”Rakkaani,
ei ole rakkauteni
nollasummapeliä.

 Ei niin, että vain yksi saa kaiken,
muille ei jää yhtään mitään.
Yhdelle sata prosenttia
ja kaikille muille nolla.

 Vaan rakkaus laajenee,
paranee,
lisääntyy,
moninkertaistuu,
kun sitä jaetaan.

 Kaikille riittää.”

Kuluneiden vuosien perspektiivistä, tuota tekstiä tämän päivän silmin katsoen siitä tunnistaa naiivin maailmankäsityksen, mihinkään perustumattoman toivon, tulevaisuudenuskon ja luottamuksen.

Kaikki määreitä, jotka ovat elämässäni viime vuosien aikana hiipuneet, liudentuneet, jotkin niistä kadonneetkin. Siperia opettaa, sanotaan.

Sydämen Siperia.

Miten voi antaa siitä mitä ei enää ole, siitä mitä ei ehkä enää koskaan tulekaan.

Miten nostaa ja ammentaa kaikille muillekin vettä kaivosta, joka on kuivunut lopullisesti?

Näissä tunnelmissa kohti viikonloppua,

IE

Kuva:  _Marion / Pixabay