Puutarhuri

Itselläni on ollut tapana pitää muutaman vuoden välein taukoja somettamisesta, niiden aikana olen sulkenut väliaikaisesti yhden tai useampia some-kanavistani, kahdenvälistä kommunikaatiota lukuunottamatta.

Asia ei ole minulle uusi tai outo, samaa olen kohdallani testannut viimeksi parisen vuotta sitten, jolloin iisailin Facebookista melko tarkkaan kaksi kuukautta. Useimmiten näin tapahtuu syksyisin, jolloin pimeyden koittaessa on muutenkin aikaa rauhoittua, laskeutua ja tutkia elämäänsä ja sen ihmissuhteita useammastakin näkökulmasta.

Tässä tilanteessa olisi harhaanjohtavaa puhua some-paastosta, enemmänkin some-laihdutuskuuri osuu ajatuksen ja toteutuksen puolesta paremmin kohdalleen.

Ja ovathan viimeiset ajat pitäneet sisällään myös some-puutarhurin tehtäviä, ovat pitäneet jo paljon ennen tätä nykyistä dieettiänikin. Piirini ovat kutistuneet viimeisen parin-kolmen vuoden aikana suurimmillaan noin 130:stä henkilöstä jonkin verran yli 40:een.

Niin, itselleni suhteet ihmisiin ja niiden toimivuus ovat aina ratkaisseet kaiken, kaverimäärillä kylminä numeroina ei ole ollut koskaan mitään merkitystä.

Jotkut ovat poistuneet itse niin päättäen, toiset tästä elämästä valoon siirryttyään, joidenkin kanssa kerran samat kiinnostuksen kohteet ja elämän painopistealueet ovat vaihtuneet ja joidenkin kohdalla puutarhurin on täytynyt pohtia some-suhteen elävyyttä ja toimintaa, keskinäistä arvostusta ja toimivuutta kommunikaation, huomioimisen ja reaktioitten kautta.

Joillekin some on elämän ja ihmissuhteiden jatke, toisille some on vain some. Loppujen lopuksi suhteellisen turhaa ja tyhjänpäiväistä höpöhöpö-harrastelua siellä täällä kaukaisten, ehkä jopa tosielämässä tuntemattomien some-hahmojen kanssa.

Joillekin some-ystävät ovat vain pieni mauste elämän sopassa, toisille tärkeääkin tärkeämpiä kanssakulkijoita. Itselleni jokainen some-ystävä on tullut jostain kautta tutuksi ja tärkeäksi, ja siksi jokainen muualle poistunut kaunis sielu, jonka kanssa tiet ovat eronneet on ollut suuri suru.

Toisaalta jokainen niistä, jotka ovat omilla tavoillaan halunneet ottaa minuun etäisyyttä tai kadota elämästäni kokonaan ovat saaneet sen tehdä.

Omasta puolestani en myöskään pyytele anteeksi sitä, että puutarhurin sakseni joskus katkaisevat tarhastani ruusun tai kaksi. Olen ollut aikojen kuluessa hyvinkin tarkka siitä, että minua itseäni huomioidaan niin elävässä elämässä kuin somessakin. Ne, joille olen heidän reaktioistaan päätellen ollut pelkkä kuollut, kuiva oksa katkaistavaksi ja poisheitettäväksi, ovat saaneet mennä.

Tämä ei tule muuttumaan.

Vain ne, jotka haluavat jäädä ja tekevät sen omalla kontaktoinnillaan ja some-toiminnallaan itselleni tiettäväksi, jäävät.

Viimeinen sana siitä keitä elämääni päästän ja keitä siinä pidän, on minun.

IE

Kuva:  Ylanite Koppens / Pixabay