Joulun tarina

Ja tapahtui niinä päivinä, että jälleen kerran ihmiskunnalle koitti joulun aika.

Iät ja ajat ihmiset olivat viettäneet luojansa pojan syntymäjuhlaa vuoden pimeimpänä aikana, sen lyhyimmän päivän jälkeen, haluten näin korostaa valon voittoa pimeydestä.

Jälleen kerran kaikkien ihmisten välillä vallitsisi keskinäinen rauha, yhteisyys, lämpö ja rakkaus. Kukaan ei muistelisi kokemiaan loukkauksia, kohtaamaansa pahaa, ei kostaisi ennen koettua, kokemusta kehon ja sydämen murskannutta.

Paitsi että tämä vuosi olisi erilainen. Tänä vuonna joulua ei tulisikaan, siitä pitäisi huolen pienistäkin pienin, virus, jonka voima ja vaikutus on huikeasti sen kokoa mahtavampi.

Elämä pienellä sinisellä planeetalla, jossain universumin takapihan roskiksessa jatkaisi eteenpäin niin kuin se on aina tehnyt.

Siellä, missä jokainen tuon epätäydellisen, ratkaisemattomaksi luodun palapelin inhimillisistä palasista luuli omaavansa vaikutusvaltaa omaan ja lähimpiensä elämään, siihen, mitä ratkaisuja he tekevät ja miten nuo ratkaisut elämää eteenpäin kuljettavat.

Luullen pystyvänsä ohjaamaan kaikkea.

Ja jossain kaukana, ihmisyyden tavoittamattomissa, näkymättömissä, kuulumattomissa, kaiken alulle laittanut suuri harhamieli hohotteli luomustensa tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä.

Sitä, kuinka vähään he olivat valmiita tyytymään, kuinka valmiita luopumaan kaikesta muusta hänen luomastaan vain tullakseen rakastetuksi.

Miten vähän tuo kaiken luonut entiteetti ihmisestä, rakkaudesta tai sen voimasta tiesi, ymmärsi.

Ei yhtään mitään.

IE

Kuva: Nimetön meemi jostain netistä, kertonette jos tiedätte tekijän, kiitos!

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *