Pyhän Herkän Johanneksen legenda (tarina ja miten se kerrotaan)

Kaukana, kaukana, syvällä synkässä metsässä naavaisten kuusien keskellä, on katseilta piilossa Kaapoisten uhrikivi, väriltään tummanpunainen kuin syvin sydänveri.

Kylän vanhimmat, nuo perimätiedon totiset ylläpitäjät, kertoivat sen joskus aikoinaan valkoisen olleen, vaan kun kerran kivellä synnitön nuori mies julmasti uhrattiin ja sydämensä rinnasta irti leikattiin, on siit’edes surusta hurmeenpunaiseksi herjennyt kivi itkenyt joka päivä verta Herkän Johanneksen muistolle.

Kertovat paikalliset pakanat uhrikiveä ammoisista ajoista käytetyn Pannahisen Pellon Pekon, paikallisten pikkukylien esiaikaisen riivaajan lepyttelyyn. Rahaa, ruokaa ja eläimiä olivat paikalliset kivellä Pekolle vuosisatoja uhranneet rauhallisen elämän, sato-onnen, kuin mammonankin kerääntymisen varmistaakseen – naimaonnesta puhumattakaan. Pitihän köyhäin lahjoa piru puolelleen ja suosiolliseksi killingein ja runsain ruoka-antimin.

Kyläpäällikkö Paharoti palvoi rahaa ja maista mammonaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Siinä saivat vaimot, perhe, suku, siinä missä tutut ja tuntemattomatkin tietää huutia, kun kovakäsi Paharoti oikein kunnolla jokaisen elämän lankojen syheröitä suoriksi viivoiksi veteli. Alamaisia kyläläisiään johtaessaan, kurittaessaan ja kousatessaan heidän kaikki rikkautensa omiin varastoihinsa keräsi tuo parrakas epatto.

Oli Paharotilla kolme poikaa, vanhin jykevä vaan ei niin älykäs Arpo, keskimmäinen nokkela mutta epäluotettava Mortti, sekä nuorin herkkä ja taiteellinen Johannes, jonka pehmeää luonnetta ja kaunosielua ei isänsä arvostanut. Piti heikkorakenteista poikasta turhana ylimääräisenä ruokkona ja mammonan turmana.

Veljessarjan vanhimman, Arpon, piti jonain päivänä seurata isäänsä kyläpäälliköksi, ei sillä, että Paharoti olisi suunnitellut vielä ajast’aikoihin omasta asemastaan joutomieheksi siirtyä.

Eräänä yönä Pekko pahainen ilmestyi Paharotille unessa, satumaisia rikkauksia ja taalereita tonneittain lupasi, jos kyläpäällikkö hänelle poikansa uhrina antaisi.

Unesta herätessään oli kyläpäälliköllä täydellinen suunnitelma: Herkästä Johanneksesta tulisi Pekolle paras uhrilahja, samalla päästäisiin eroon talon turhasta syöttiläästä.

”Tuumasta toimeen, taalerit talteen”, totesi totinen tyranni.

IE

Kuva: Nikolai Kostyshev / Pixabay