Kotiteollisuus mielessä

”Niin se minun koepala, ei minussa mithään vikkaa ole… Mies parhaassa kunnossa… Kattoppa tätä hauista…

Mutta olenkos mie kertonu sulle siittä meän kylän erikoisuuesta, siittä Ranttilan Juusosta? Siittä taiteilijasta? Son se, joka maalaa niitä taulujansa sielä Raanujärvelä. Tosihan son, että pojasson taiteilijan vikkaa, paljon son tauluja myyny eikä sillole kuule pikkurahasta puutetta.

Jotku sannoo, että solis oikeasti Särestöniemen Reitarin poika ja että karhut olis sen kasvattanu – no, taihvaan tosihan se kuitekki on.

Karhun Valto ja Ruusa kasvatit sen pikku pojasta aikuseksi, ko sen vanhemmat kuolit hirvikolarissa Vanttauskoskela 1972. Soli viissattaakilonen hirvas noussu aamusumussa ojasta tiele mittelehmään voimiansa Ranttilan Uskon tuhatkakssatasen Latan kans, ja senhän tiesi miten siinä kävi. Ei poka jääny paljo mithään jäljelle Uskosta vaimonensa, hirvaksesta, niinko ei Uskon Latastakhaan.

Joo, sillon Juusola ollu penikasta asti villi tapa kommunikoija ihmisten kans, ei siittä oikhein kukhaan ota selvää. Etenki nuorten naisten kans se mennee aivan lukhoon. Millon sillä jalka vippasee, millon käsi kappasee missäki, harvemmin kuiten suusta tullee mithään järkevää. Usseimmiten se lainailee suomalaisia piisejä ko ei muuta ossaa tai tohi sanoa. Sillonko sillä tuo homma kläppinä huomathiin, niin ei sitä sillon misthään asperkelheistä tai tureteista kukhaan tieny, saati aateehooteesta. Aatelthiin vain että pojat on poikia, mutta niin net ajat muuttuva… Siittä kuulee niin ihmeelisiä juttuja, ettei kukhaan tiä varmana onko tosia, mutta monenlaista kerrothaan.

Joo joo, älä sie siinä koko ajan kysele… Tais sieltä keskussairaalasta vissiin tulla joku kuttulappu… Emmie tiä, ko en ole sitä vielä niin tarkasti oikhein kattonukhaan…

Ja kuule, vuosia sitte, markka-aikhaan, soli Juuso käyny Ruottin Pellossa tankila. Siinä ICA:n kassalla Karlssonin Kunilla oli sanonu sille aivan tavalisesti, että ”sataviistoista ja risat, tulleeko muuta?” No Juuso oli toenu sille että, ”Saat multa horsman, se rentun ruusu on”, jättäny Rööda Lakketit, Tuuporit sun muut terveystuotheet kassale, hypäny maksamatta authoon ja lähteny pokkana ajhaan kotiappäin. Kunilla oli jääny suu auki perhään kattomhaan, että mikäs piru se Juushoon iski. Pellon polliisit otit sen kiini Rovaniementieltä ja maksamhaanhan se Juuso net pensat joutu.

Toisen kerran soli istunu Raja-Roopessa ryyppäämässä, siinä nurkkapöyässä missä se aina istuu, ko siihen oli tullu joku rovaniemeläinen mirkku yrittämhään jutela sen kans, vissiin vähän niinkö ”se” mielessä. Juuso oli siinä aikansa kuuneltuhhaan tokassu tytöle vanhan kläppien laulun malhiin, että ”…häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää…” Tyttö oli luullu, että Juuso kavereinensa ehottellee sille vistomanlaista ryhmäseksiä ja lähti siittä kauhuissansa litohmaan sannaakhaan sanomatta. Soli kuule sen pitunen se kosinnan irvikuva…

Ja sitte viime viikola tiäksie soli pankissa käyessä heittäny tavallisseen taphaan laukun tiskin pääle ja murissu örinäpassolla kylän uuelle nätille pankkineitile hevipiisiä lainaten, että: ”Rahat salkhuun, sotilaat arkhuun!”

Sollu se pankkineiti semmosta ruokkoamatonta karvapäätä koskhaan aiemmin nähny, oli vain säikähtänny ja painanu hällyytysnappia. Sen jälkheen miestä taas viethiin ko kellot alko soija. Kissalat otit sen kiini Ylirannalta, vaikka kyllähän nekki tiesit, ettei se Juuso ilkeyttänsä ollu mithään tehny.

Pojala oli vain ollu pikkusen tukka silmilä, kieli poskessa ja Kotiteolisuus mielessä.

Niiiin joo, se minun koepala… Taisit net vissiin siitä jotaki löytää, kuttuvat keskussairaalhaan maanantai-aamuksi…”

IE

Kuva: Radoan Tanvir / Pixabay