Spiraali

Yksi kirjoittamiseni lähtökohdista, sen suurin tavoite on ollut saada ihmiset tuntemaan ja ymmärtämään. Maailmaa, ihmistä, itseään, toisiaan.

Myös minua.

Kirjoittajana törmään kuitenkin valitettavan usein siihen, että sanojeni sisältämä energia ei kohtaa lukijoitani.

Maailma on muutamia todella harvoja rakastettavia poikkeuksia lukuunottamatta täynnä ihmisiä, jotka ovat yrittävinään ymmärtää voidakseen olla hyvällä omallatunnolla ymmärtämättömiä, lyödäkseen rintoihinsa (kyllä, monitulkintaisesti) ja kertoakseen itselleen: ”En ymmärrä kirjoittajaa, en edes halua, joten ghostaan – vaikenen ja katoan.”

Etäisyydellä on tapana luoda lisää etäisyyttä, hiljaisuudella ja vaikenemisella lisätään hiljaisuutta ja vaikenemista, korostetaan eriytyneisyyttä entisestään. Tilanne jatkuu ja spiraali syvenee, kunnes koko kaikkeus ja olevaisuus koostuu vain siitä. Tunne- ja ymmärrystyhjiöstä ihmisen sisällä ja ihmisten välillä.

Kysy itseltäsi kumpi on tärkeämpää, tukea ja huomioida sitä joka sydämestään yrittää, olkoonkin että hänen energiansa ja kykynsä ovat rajatut eivätkä välttämättä tavoita kaikkia, vai liittyä siihen suureen aktiivisten vaikenijoitten joukkoon, jota harvojen yrittävien kannustaminen ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa?

Koronamaailmassa on helppoa muurautua omaan torniinsa. Langattomien yhteyksien ja keinotekoisen datayhteisyyden luoma kuva siitä että merkitsee jossain jotain jollekin, on pelkästään osa suurta mentaalikangastusta.

Paljon – niin hyvää kuin vähemmän hyvääkin – voidaan sanoa heistä, jotka kerrasta toiseen yrittävät avata yhteyttä toisiin ihmisiin.

Hän joka jaksaa kaikesta huolimatta yrittää tavoittaa toista ihmistä epäonnistumisesta toiseen, ansaitsee kaiken kannustuksen ja tuen.

Edes sen vähän.

IE

Kuva: Elias Sch. / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *