Kyllä koira tietää

Tervetuloa mukaan, tutut, tuntemattomat.

Olen Ihmistä Etsimässä, jotkut teistä tuntevat minut myös alter egonani Rujo Raanakkona.

Olen samanlainen tyhjänpolkija kuin jokainen teistä ja vaikka minua tietyissä piireissä runoilijaksi pilkataankin, niin sitä en tunnusta olevani. Muuten kuin pilke silmäkulmassa, kännissä ja läpällä, joskus ehkä selvinpäinkin mutta aivan yhtä läpällä.

Vaikka joskus sanaripulini valuu näppäimistön kautta luettavaksenne miten kuten runoa muistuttavassa muodossa, älkää erehtykö luulemaan että tekstini on tarkoitettu avattavaksi runon salausavaimella.

Joskus teksti on vain teksti ja jokainen siitä tehty tulkinta täysin viturallaan, yhtä viturallaan kuin sen tulkitsijakin. Ja koska kahdesta väärästä erillään tai yhdessä ei ole koskaan tuloksena yhtä oikeaa, vain minä tiedän tulkintanne totuusarvon.

Työnjako on tämä: minä kirjoitan ja te luette. Minä sanoitan ja te tulkitsette. Lätkäisette omilla tulkinnoillanne kirjoittajan kasvoilleni milloin minkäkin naamion.

Aivan sama.

Minä tiedän kuka ja mikä olen.

Kokonaan toinen asia on se, mitä tekstini teissä herättävät tietoisessa mielessänne, toisaalta alitajunnassanne. Siinä mielessä annan teille täydellisen vapauden, sillä teidän tunteitanne ja reaktioitanne en voi päättää tai määrätä.

Minä kirjoitan mitä haluan lupaa kyselemättä ja siihen teidän on puolestanne tyydyttävä. Triggeröin, rassaan ja tiirikoin jokaista rööriänne parhaan taitoni mukaan, revin teistä ja reaktioistanne irti kaiken sen mitä voin. Huomiohuoraan niin paljon kuin pystyn ja moraalini – se vähä ja löyhä – periksi antaa. Siis paljon.

Kysytte miksi.

Tarvitsenko syyn?

Niin kuin itselleen rehellinen kirjoittaja tekstejään, ei koirakaan paskaansa puun vierellä äkistäessään sitä panttaa, virittele saati hifistele, sieltä se kyykätessä persereiästä ulos hyökkää, oli teräsbetonin kovaa pötköä tai vesiripuliruikkua. Muodolle se ja sama, kun vaan olo oikenee.

Kyllä koira tietää.

Oman itseni äänenkannattaja,

IE

Kuva: Pexels / Pixabay (muokattu)