Paratiisin parasiitti

Ihminen, kaikessa kauneudessaan, kaikessa kauheudessaan.

Paratiisin parasiitti.

Luomiskertomus valottaa meille ihmisen ilmestymistä tälle pallolle, sitä miten, kuka tai mikä meidät tänne aikanaan loi, väitetysti omaksi kuvakseen.

Täydellisen voiman luoma täydellinen tuotos.

Nykymaailmaa ja sen viimeaikaisia tapahtumia myös täällä Suomessa katsellessaan (erityisesti mieleeni nousevat juuri nyt Koskelan hirvittävyydet) on kuitenkin pakko kysyä, mikä meissä ihmisissä tai luomisessamme todistaa tuosta täydellisyydestä.

Sekö, että meidät luotiin omalla tahdolla varustettuna, jolloin luoja tiesi täsmälleen millaiseen tilanteeseen päädyttäisiin.

Ihminen, käyttäessään omaa tahtoaan, astuisi ennemmin tai myöhemmin luojansa proverbiaalisille varpaille, saisi niskoilleen perisynnin, joutuen kantamaan sitä ja anomaan koko olemassaoloaan anteeksi koko elämänsä sen alusta loppuun saakka.

Vaiko niin, että ihmisen oma tahto ottaisi ohjat, jolloin luomishetkellä korkein ei tiennyt tai osannut aavistaa mihin kaikki johtaisi.

Kumpikin vaihtoehto johtaa loppujen lopuksi tulkinnanvaraiseen ja kyseenalaiseenkin tilanteeseen: meidät joko luotiin tänne pelkästään koepalloina testaamisen, koettelemisen ja tuomitsemisen (rakkauden?) kohteiksi tai sitten meidät tänne luonut voima ei ehkä sittenkään ollut täydellinen.

Yksi asia on kuitenkin varmaa: Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka isolla kirjalla kaikkia kyseenalaistajia ympäri korvia lätkiessään luottavat sokeasti sen kaikkivaltiaan täydellisyyteen ja tuomitsevat sen kautta kaikkien meidän omasta mielestään tietämättömien näkemykset ja kysymykset.

Samoin löytyy myös niitä, jotka toteavat samoista lähtökohdista että emme voi ihmisinä koskaan ymmärtää korkeimman toiminnasta yhtikäs mitään, joten ajatuksillani ja kysymyksilläni ei ole siksi mitään arvoa tai merkitystä. Eläköön se suuri mysteeri.

Toisaalta on myös hyvä muistaa, että tuota kaiken kivijalkana olevaa kirjaa ja sen sanomaa on vuosisatojen aikana kaulittu ja käännelty, leikelty ja lisäilty, koottu uuteen muotoon ja kirjoitettu uusiksi lukemattomia kertoja aina sen hetkisten vallanpitäjien ja vaikuttajien tarkoitusperien ja tavoitteiden mukaisesti.

Food for thought, that’s all.

Tai sitten vastaus koko kysymyksenasetteluuni on kaikessa lyhyydessään ja yksinkertaisuudessaan Kummeli-poikien kolmisen vuosikymmentä sitten tunnetuksi tekemä one-liner: ”Kanada!”

Me ihmiset, paratiisin parasiitit.

IE