Takki, ovi!

Jokin aika sitten kirjoitin pohdinnoistani lopettaa henkilökohtainen, omaniminen Facebook-tilini ja asiaa aikani pähkäiltyäni ilmoitin eilen FB:ssä toukokuun lopussa tapahtuvasta tilini lopullisesta terminoinnista.

Yli 10 vuoden mittainen ajanjakso FB-maailmassa tulee päätökseensä, hyvine ja vähemmän hyvine hetkineen.

Ihminen, jolle Face on ollut vuosien aikana hyvin tärkeä ja suuressa roolissa myös henkilökohtaisessa yhteydenpidossa, ei tee päätöstä siitä erkaantumisesta kevyin perustein eikä hetken mielijohteesta. Siksikin mietin tuota aikani, halusin olla aivan varma siitä, että päätökseni pitää ja on hyvin perusteltu.

Toisaalta nyt kun olen ratkaisuni tehnyt ja asian maailmalle kommunikoinut, on päällimmäisenä tunteena helpottuneisuus.

Viimeiset pari FB-vuotta ovat olleet kaikessa koronallisuudessaankin haastavia. Hiljaisuus on puhunut hätkähdyttävän usein. Kyllästyin kyselemään ihmisiltä näkyvätkö päivitykseni tai tekstilinkkini heille, reagointi niihin kun on vaihdellut viimeisten vuosien ajan suuresti. Tästä lähtien minun ei enää tarvitse kysellä, saati miettiä onko kyseessä jotain syvempää, FB runkatkoon algoritmejään minkä taitaa.

Luotan siihen, että ne jotka tekstini näkevät kommentoivat jos siltä tuntuu – kun ei lähtökohtaisesti odota mitään niin jokainen reaktio on suuri ilon aihe. Realisti ei pety.

Tulee olemaan mielenkiintoista, toisaalta samalla ajatuksia herättävää ja epäilemättä tunteellistakin tallentaa viimeistä kertaa koko FB-historia yhteen zippiin ja sulkea tili viimeistä kertaa. Pölyn laskeuduttua voi sitten avata tuon tiedoston ja tutkia kaikkea tapahtunutta, ollutta ja mennyttä.

Kaikki Facebook-tietoni, koko Messenger-kommunikaationi reilun 10 vuoden ajalta. Kaikki kaveritetut, kaikki saapuneet, kaikki poistuneet, kaikki nykyisinkin vielä kuvioissa olevat. Tästä elämästä valoon siirtyneet tai muuten vain yhteyksistä ja yhteisyydestä erkaantuneet. Kaikki keskustelut, niiden sisällöt. Ilot, surut, lupaukset ja petokset. Kaikki yksissä bittikansissa.

En tiedä kuinka moni teistä lukijoistani omia FB-historiatietojaan itselleen tallentaa tai kuinka moni pysähtyy niitä ajatuksella joskus fiilistelemään, minä kuulun juurikin noiden historiaperverssien joukkoon. Opettavaista se tulee olemaan kyllä, osin tiettyjen ihmisten kohdalla epäilemättä tuskallistakin.

Kaiken jälkeen on kuitenkin hyvä palauttaa mieleen somea, siinä missä koko ihmiselämääkin koskeva universaali totuus:

Kaikella on aikansa.

IE

Kuva: Gerhard G. / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *